Mikään ei voita unia karvapersiiden valtakunnassa, tosin osa ahtereista voisi siirtyä pois tyynyltäni...Ensinnä lähetetään äänetön suurkiitos naapuruston pommittajille jotka olivat erittäin ripeitä toimissaan. 17.57 laukesi ennenaikaisesti (hihhih) jonkun papaattipatteri, mutta sen jälkeen meininki oli erittäin asiallista. Ei niin että oisin käynyt ulkona muuten kuin Sakoa vesittämässä aika ajoin mutta pian yhden jälkeen tulitus jo taukosi tyystin. Vain kauempaa kuului enää juhlan kumua.
Tämä oli koirille erinomainen uusi vuosi. Rontti, siitä huolimatta että se on testattu "paukkuvarmaksi" luonnetestissä, pelkää raketteja. Sen ensimmäinen uusi vuosi ei ollut paras mahdollinen ja vaikka koitimme käydä ajoissa vikan lenkin, joku onnistui ampumaan parit raketit suoraan päittemme yli. Sen uuden vuoden vietimmekin sitten kylpyhuoneessa koiran kanssa tutkaillen sen ienten sinistä värikarttaa. Noh, sen jälkeen varotoimet ovat olleet paremmat ja oma suhtautuminen niinikään, ja koirakin on ollut rauhallisempi. Koomisin tapaus oli kun oikein megalomaanisten ikkunaverhoviritysten jälkeen tuo "pelkuri" Rontti meni itse työntämään päänsä verhojen välistä katsellakseen raketteja.
Tänä vuonna aloitettiin heti aattoaamusta Serene-UM nimisellä rohdosvalmisteella, tiedä nyt sitten auttoiko se mitään. Vaan ei siitä haittaakaan ollut. Kun rytinä vahvistui, alkoi läähätys ja kevyt tärinä, mutta mitään sen kummoisempia oireita ei ollut, siis sama meininki mikä Rontilla tulee ison ukonilman aikaan. Tässä järven rantarinteillä kun ukkoset tuntuvat pyörivän, Menevät tuosta Hossansalmesta edestakaisin kuin piruuttaan eivätkä poistu väljemmille vesille.
Muut koirat eivät olleet kommonaankaan. Helmiä vähän arvelutti ja se meni ulos joskin unohti mitä siellä tehdään. Mutta urhea pioneeri tuli silti ulos kun mammakin kerran tuli. Sako taas meni korvat lopsahdellen tuossa oven tuntumassa, vähän katseli pää kallellaan ja kuulosteli. Olihan sekin hämillään oudosta melskeestä mutta ei sitä pelottanut. Olin käyttänyt sitä useasti ulkona "hyvän sään aikaan" mutta niin vaan 23.40. kun tykistökeskitys oli menossa kohti puolen yön finaalia, likka halusi ulos. :) Sinnepä siis, tosin vain narussa kun tiesin että nyt voipi napsahtaa. Sako kävi tekemässä rännin viereen ulkomeren (vs. sisämeren jonka Sako osaa kodinhoitohuoneessa hädän hetkellä tehdä jo lattiakaivon päälle josta se on helppo huuhdella, viksu likka) vain halutakseen 23.55. uudestaan ulos. Unohtui se kakkonen. Keskustan suunnalla oli aivan infernaalinen meteli mutta lähitaloissa ei ammuttu raketteja, ja luppakorva sonti tyynen rauhallisena pihavalon laitamilla. :D
Ronttia varten olimme suunnitelleet sisätiloihin oman pikku "ääniympäristön". Yläkerrassa soi nettiradio, keskikerroksessa taas katsottiin telkkaria ja Simpsoneita napit kaakossa. Pääasia oli että kajarit kuumana tuli jotain ääntä että saatiin ääntä koska aina taukojen aikana ulkoa kantautuivat rakettien äänet ja Rontin läähätys tiheni. Vaan eipä tuo ukkoa lopulta tuntunut haittaavan, siellä se torkahteli sohvannurkassa aina välillä, vaikkakin siitä vielä tänään on havaittavissa pientä epäluuloa ulos menoa kohtaan. Ollaan puolessa päivässä ja nyt valoisalla staffit menivät ensimmäistä kertaa tuonne alapihan puolelle tutkimaan, lienevät varmempia siitä ettei enää pauku.
Tätä kirjoittaessani olikin vähän liian hiljaista, alakertaan mentyäni havaitsin Sakon suorittaneen kevyttä nyppimistä takkatuolin lampaantaljalle. Näky oli niin hupaisa että odotin vain pikkulintujen pelmahtavan sisään ja vievän villatupot pesätarpeikseen. Toisaalta, koska linnut kerran talvehtivat kattorakenteissamme, miksipä eivät veisi sinne villoja niiden tilalle jotka ovat jo hävittäneet sieltä aiemmin. :D Itse syyllistä en olohuoneesta tietenkään saanut kiinni, eihän Sako (lopulta) mikään tyhmä koira ole. Mainoksena täytyy sanoa että Ikean lampaantaljat tuntuvat olevan varsin kestävää laatua koska iiiiison tupon nyhtämisen jälkeenkin talja on oikein hyvän näköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti