Koulun penkillä

Koitetaanpa typistää tottis-kokemuksemme. :D

Laitoin Sakolle Rontin autovaljaat, eli koira on nyt 21,5-kiloinen, Rontin valjaiden ja Helmin pannan kokoinen. Osan matkasta Sako pyöriskeli valjaissaan, mutta asettui lopulta istumaan ja nukahti ennen kuin saavuimme määränpäähän. Hyvin se kyllä suhtautuu kaikkiin uusiin asioihin, siitä olen kovin hyvilläni. Mietin kuitenkin että ensimmäinen valjaissa tehty matka meni verrattain hyvin muihin koiriin nähden, kunnes kävi ilmi että Sako oli kietonut takajalkansa valjaiden ynnä turvavyön kanssa sellaiseen solmuun että se näytti ihan koivistaan sidotulta kalkkunalta matkalla uuniin. Oli tuskien takana saada avuliaasti itseään uudelleen solmiva koira irti valjaista ja vöistä. Noh, eipähän ainakaan karannut häiritsemään kuljettajaa. ;).

Perillä sitten meitä odotti puolenkymmenen koiran ryhmä, äärettömän jännittäviä tapauksia. Oli bullterrieri jonka kotona oli dobberi, mulla dobberi joka niinikään odotti tuon bullin olevan kaverin koira, sekä rhodesialainen, jonka nihkeää tervehtimistä ei Sako voinut käsittää lainkaan, eikö se muka ollutkaan tuttavien Goro? Näiden koirien huomio toisilleen oli kuitenkin taattu. :D

Paljon opittiin sievästi toisten ohi kulkemisesta ja kontaktia tehtiin niin että nakkipussi huusi hoosiannaa. Sakon oppiminen on kaksijakoista, joko se tekee hyvin ja urheasti keskittyen tai sitten se hyvin intensiivisesti sotkeutuu hihnaansa kokovartalokierteellä ja yrittää kiivetä emännän reppuselkään turvaan. Naurettavannäköisestä mutta pehmeästä ja paksusta teddyliivistä oli muutakin iloa kuin isot taskut, siinä pitäisi vain olla kevlar-vuori tuota kengurua varten.

Tunnin vääntö makkaran voimalla oli Sakolle oikein riittävä pätkä (jaksoi yllättäen keskittyä loppuun asti ja lakkasi jännittämästä muita koiria, totesi kai ettei pystykorvankaan haukku haavaa tee.) Harjoitus oli oikein mainio otos hyvin erinäköisiä koiria joita voi tulla kadulla vastaan, vain oikein tosi karvainen naama jäi puuttumaan seurakunnasta. Kuitenkin Sako oli sen verran uupunut treenin jälkeen että mennessämme vielä Eiralle kylään se aika äkkiä hakeutui keittiön pöydän alle ja nukahti. Eivät auttaneet Kuro-russelin leikkiinkutsut, sankarittaremme oli aivan liian väsynyt. Kotimatkalle sonnustautuessani asettelin vaan Sakon niin ettei se ehtinyt solmia itseään valjaisiin ja tyttö nukahtikin niille sijoilleen ihan kirjaimellisesti.

Mielenkiintoinen uutinen työrintamalta kuuluu niin ikään asiaan. Perjantaina sain vuokrausfirmasta uutisen että sain erään hakemani paikan jos vain halusin. Tietysti olisi tältä vuokrafirman henkilöltä voinut olla asiallista selvittää lopputyönantajalta koska työ alkaa, se olisi saattanut kiinnostaa minuakin. No, nyt minulla siis on työ joka alkaa ennalta määräämättömänä ajankohtana. Oppia ikä kaikki, ehkä hänkin seuraavalla kerralla selvittää muutaman seikan ettei tarvitse ihan noin montaa kertaa hukata aikaa jahtaamalla oikeita ihmisiä saadakseen tietoa jonka olisi voinut selvittää hetikin... Erinomainen piste tuli kuitenkin työhaastattelulle itse pääkallonpaikalla kesäagilityharjoitusten vasemman aivolohkoni Hannelen löydyttyä sattumalta samaisesta yrityksestä. Lienikö sillä sitten vaikutusta valintoihin, kiitos vaan. :D