tiistai 31. toukokuuta 2011

Kukkien kuvailua

Minä pidän väreistä, eritoten vahvoista väreistä (tietyssä mielessä valkoinenkin on vahva...).

Tässä muutamia kuvia kasvikunnasta koska koiria ei (onneksi) saa pinkkinä, violettina ja meinasin sanoa eikä oransseina mutta muistin sitten Igorin joka on kyllä niin oranssi kuin koirasta saa. :D


Iso omenapuu kiittää pihasuunnittelijaamme keväisestä käynnistä iloisella kukinnalla. Omenapuun juurella on "itse itseään hoitava" kukkapenkki jossa kasvaa kaikenlaista mitä itse aidan sisäpuolella ei kasva.

Pienempikin omenapuu koittaa koreilla kukilla minkä ikinä ehtii. Toivottavasti muurahaiset eivät tänä vuonna syö satoa kokonaan niinkuin viime syksynä kävi, minäkin haluaisin maistaa tämän uuden tulokkaan hedelmiä.

Tässä sama oksa ensin nupullaan ja sitten täysissä hepeneissä. :)

Ikkunalaudalla kukkiaan raottelee ja nuppujaan kohottelee "perikunnan paavalinkukat". Mummoni poismenosta on jo useampi vuosi, mutta nämä hänen kukkansa kukkivat lähes ympäri vuoden aivan järjettömästi. Niin vaan muistuu Vokki-Mummu mieleen aina kun kulkee ikkunan ohi, siinä hänen hoidokkinsa nyt ilahduttavat minua riemukkaampina kuin mitkään muut kukat samalla pöydällä.


Laventelilla on lukuvalo. :) Tämä lamppu on seurannut mukanani jo kymmenkunta vuotta. Joka talvi se aina lentää hankeen ja ottaa kolhuja. Ja joka kevät kokoan sen osat pihalta ja mietin että "tokkopa tuo tästä selvisi". Ja niin vaan vuodesta toiseen palaset yhdistettyäni tuo lamppu ottaa aurinkoa yhden päivän ja sytyttää sitten (kärsineen ja kelmeän mutta kuitenkin) valon kuin kostoksi. Sitkeää tekoa on tämä tuote, voin suositella. :D

Kohta kukkii tämä tämmöinen sinertäväkin, jonka nimeä en muista. Yllättävän monta sävyä on yhdessä kukassa (klikkaa kuva isommaksi).

Leena H:lta saadut Tulikellukat ottivat uuden asuinpaikkansa riemulla vastaan. Vitsi miten hieno oranssi väri niissä onkaan, näistä kukista tulee aina hyvälle tuulelle ne nähdessään! Seuraavaksi odotellaankin sitten keltaisia alpeja ja tummia korallikeijunkukkia. :)

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Vähänkö...

Vähänkö tuli kuuma, joutui ihan neitimäisesti raottamaan hetuloitansa ja huohottamaan kuin Darth Vader.

Vähänkö ton kameran vois heittää järveen, eikö täällä saa rauhassa ottaa aurinkoa???


Vähänkö kannattaa katsoa mihin astuu, heinikossa piileskelee suuri saalistaja.


Vähänkö oon tunkenu pitkän nokkani voikukkiin.


Vähänkö menee ihan pilkkimiseksi tämä pihakoiran virka.


Vähänkö otan päikkärit julkeasti toisin kuin toi vässykkä vinttikoira joka yrittää esittää olevansa hereillä vaikka silmät on jo ihan ristissä.


Vähänkö tuli tupenrapinat! :D


Vähänkö oon käyttäny voikukkaa luomivärinä ja kasvonaamiona?


Ja vähänkö hieraisin sitä koko vartaloon pyöriskellessäni ruohosilpussa.


Vähänkö oot epäilyttävä kameras kanssa?!


Vähänkö ei oo sun asias jos nyt vähän korva morhottaa. :D

Aurinkoista alkukesää kaikille, ollaan kuulolla!