tiistai 10. elokuuta 2010

Meri muttei hädässä

Kohtuullisen vakuuttava paikka tuo Bengtskärin majakka! Suuntasimme Marine Linesin (mainosmainos) risteilyn putputtamana katsomaan tuota Suomen eteläisintä asuttua kolkkaa risteilyisäntämme kertoessa majakasta, sodista, saaristoluonnosta ja -eläimistä. Oli nimittäin kyseisellä herralla tietoa ja intoa enemmän kuin osasin ikinä toivoakaan, ja matka osoittautui varsinaiseksi elämykseksi kaikin puolin.

Olisin voinut katsella tyrskyjä, kallioita, pilviä ja aavaa merta vaikka päivän. Sentään muistin ottaa kuvan myös retkemme pääkohteesta. ;)

Kuuntelimme saaren opasta, mutta risteilyisäntämme selvitys oli ollut jo niin perinpohjainen että annoimme ystäväni Tarun kanssa itsellemme mahdollisuuden kytätä pikkuruista rupikonnaa kameran etsimestä hetkisen. Verratkaa apilanlehteen, konnanen oli piskuinen ja sievä kuin sika pienenä. :)

Perhosia rantakukassa. Tuo kasvi on paikan päällä nähtynä aivan kosminen kontrasti karulle kiviselle luodolle. Neitoperhoja, sitruunaperhosia, nokkosperhosia ja vielä joku neljäskin oli parhaimmillaan samaan aikaan kuvassa. Millainen pienoisidylli kivisessä poukamassa.


Pakolliset taidekuvat (horisontti kenollaan). Joo, olisi tuon voinut korjatakin, mutta säilyypähän vaikutelma että portaita kiivettiin kohti tornia ja kurkisteltiin maisemia joita majakanvartijat ovat aikanaan pälyilleet.

Valoa kansalle joka pimeydessä pirulauta seilaa kaikensorttisilla purkeilla. On niitä hulluja (merenkävijöitä) joka lähtöön. :D

Se oli tuo Bengtskär semmoinen paikka että olisi kelvannut muillekin kuin suomalaisille, joten sitä on täytynyt vähän puolustaakin. Tarinat sodan tuoksinasta majakkasaarella ja sen läheisyydessä karmivat selkäpiitä, hurjia ovat olleet soturit molemmilla puolilla.


Portaikon syövereissä.


Majakan torni on ajan saatossa ottanut osumaa niin ihmisen kuin luonnonkin voimista. Upeaa graniittia.

Hommassa on koira haudattuna. Tai ainakin Lasse. Kyseessä puolustusasemat rantakalliolla.

PS. Jos iskee hiuko Hangossa ollessa, älkää vaivautuko Kotipizzaan. Ihan sisäänajotien varressa on loistava "karvakäsikuppila". Melko pitkään annosten tuloa odotettiin mutta voi hyvän tähen sentään että lähti nälkä. Meikäläisen salaatin pilkkomiseenkin oli taatusti mennyt tovi jos toinenkin, joten jäppiset saivat nälkämouruisen odottelumme nanosekunnissa anteeksi. Ja oli meinaan hyvvääää. :)