Yleisön pyynnöstä

Sakon kasvattajaa jäi arveluttamaan, ottiko Igor neidistä ilmat pihalle (ks. edellinen blogiteksti). Ei ottanut, Sako väisti täpärästi ja tässä nyt "poseeraa" koivet haaruttaen joka suuntaan.

Tämä kuvakulma Sakosta on meillä erittäin yleinen. En tuota eläintä ottaessani tiennyt että se nujuaisi naamallaan näkökentässäni vähintään puolitoista tuntia päivässä. Milloin Kong-lelu suussa, milloin vessapaperihylsy, eilen oli halko (jonka neidit pistivät atomeiksi yläkerran tasanteelle)

Tätä näkee paljon. Sako ja Helmi kirmaamassa peräkkäin pitkin pihaa, välillä toinen edellä ja sitten sama toiseen suuntaan. Sakohan ei juoksemisesta piittaa sitten laisinkaan, kuten ilmeestäkin näkee. :)

Niin, se halko. Tässä se vetelee viimeisiään, kaikki kuvassa näkyvä lakaistiin lattialta millin pätkinä myöhemmin. Sako ihan pikkuisen vaan kärttää josko saisi Helmiltä keikautettua kupin nurin ja taas mentäisiin. Ja kyllä mentiin, täysillä. Valitettavasti tällä kertaa mentiin niin kovaa että Helmi venäytti etukoipensa jollain tapaa kaahatessaan. Linkuttaa ikävästi, joten taistelutanner pihallamme hiljenee varmaankin pariksi päiväksi. Toivotaan parasta toipilaalle, Helmi kerää kyllä sympatiaa oikein isolla haavilla, minun rakas takorautastaffini. :)

Toukotohellusta

Ulkoilutin kameraa seuraavin tuloksin:

Egolla oli kevättä rinnassa ja se jopa poseerasi.

Igor Kesämies löysi heinänkorren.

Sitten iski akuutti nasaaliherne ja Sako sai kyytiä.

Miten niin oon kukkapenkissä?Anna nami!

Harkitsetko staffia? Varaudu siihen että fifi ei aina ole kuvauksellisimmillaan, ja sievät kuvat kepistä ja sen haltijasta saa unohtaa ihan tyystin. (klikkaa kuva isommaksi nurin kääntyneen silmän tutkimista varten...)

Ja sitä keppiä revitään sitten hartiavoimin niin että luut rutisee. Jos kohteena olisi pehmolelu, elinikäennuste laskettaisiin nanosekunneissa. Juu meille ei tarvitse erillistä hakekonetta.

Ilmassa oli lisää keppejä (joita puiksi kutsutaan). Vaahterassa pörrää varmaan pikkulinnun kokoisia kimalaisia ihan fiiliksissä. Toivottavasti mokomat turrikat pysyvät maisemissa ja auttavat myös omenankukkien pölistelyssä.

Kevätpuuhissa

Huhtikuu hujahti, ja ainoat mainitsemisen arvoiset tapahtumat olivat Sakon pääsy agilityn alkeiskurssille, sekä Oreniuksen valmennus nr.2 johon osallistuin Helmin kanssa. Valitettavasti tuo valmennus pidettiin hallilla koska "out of the blue" pitkän lämpimän kauden jälkeen yhtäkkiä tärähti kenttä räntää täyteen, luonnollisesti juuri kurssia edeltävänä yönä. Olisin halunnut tietää miten paljon ulkotila vaikuttaa ohjaukseen/koiraan yms. Treeni oli erittäin hyvä ja siitä tuli paljon oivalluksia liittyen siihen, miten koira voi irrota esteille mutta olla silti kontrollissa ja suorittamassa rataa varsin kurinalaisesti.

Toukokuu taas on toivoa täynnä. Maailma pelastuu aina kun voi alkaa pitää ovea auki pitemmälle iltaan jolloin koirat saavat mennä ja tulla aidatulle pihallemme ihan niinkuin niiden mieli halajaa. Myös vesikuppi muutti ulkoportaille kevään myötä ja Sakon suussaan kanniskelemat lukuisat vesidesilitrat eivät enää loisku lattioillamme. :) Sako on muutenkin rauhallisempi sisällä kun saa purkaa intoaan kaahaamalla Helmin kanssa ruohotupot sinkoillen pitkin lääniä. Kyllä ne sitten juoksevatkin, voi herranpieksut sentään!

Sain lukuisista tietolähteistä selville, että keväällä kannattaa ensi töikseen laittaa valkosipulinkynsiä myyrienkoloihin jotta myyrät muuttavat toisaalle. Eipä hätää, kaapista löytyi oivallinen korvike tuoreille kynsille, nimittäin päiväysvanhaa BlackHorse:n valkosipulijauhetta. Eikun menoksi. Sitä vaan kuupalla joka halvatun reikään minkä maasta löysin (myös siihen josta nousi äkäinen kimalainen). Aidatun pihan puolella myyränkoloja oli erinomaisen paljon viime kesänä aikaiseksi saamissani kivikehäkukkapenkkivirityksissä. Näihin koloihin laitoin suivaaannuksissani ekstramäärän jauhetta.

Nyt näiden tietolähteiden kannanottoja odotellaan, jotta millä karkoittaa kukkapenkeistä pinserinsukuiset koiraeläimet (3kpl) jotka kaivavat valkosipulit ylös ja vetelevät mullat/valkosipulijauheet parempaan talteen? Igorin saalisvietti näkyy heränneen vasta kun se tajusi että myyriä saa myös valkosipulimarinadissa. Kukkapenkit ovat koirien jäljiltä vielä hurjemmat kuin myyrien! Myyrät eivät sentään lennätä multaa penkin ulkopuolelle toisin kuin koirat ja vielä useampaan kertaan, ja lukuisien kieltojen jälkeenkin. Koirat, jotka eivät ole tähän mennessä kaivaneet kuin pehmeässä hiekassa (hiekasta löytyy hepuli, ainakin Rontilla tulee vastustamaton hinku juosta urporinkiä häntä kahvikupinkorvamutkalla välittömästi kun se kaivaa hiekkaa ja saa muutaman juuren rohnittua kitaansa tuoreesta kuopasta).

Muutoin ne kuuluisat puutarhahommat ovat vaiheessa villi luonto vs. Kaisa. Luonto johtaa 3-1. Olen kitkenyt, siirtänyt, kaivanut, vaivannut ja tehnyt kaiken maailman taikatemput, aika näyttää onnistuinko vain suorittamaan massamurhan niiden kasvien joukossa jotka ovat ihan tyytyväisinä elelleet koskemattomina tuolla autokatoksen kupeessa...