sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Vesipetoeläintenpäivä.

Saatuani osa-aikatyön Lohjan seudun mielenterveysseuran toiminnanohjaajana/tukikoirakkokoordinaattorina pidimme tukikoirakoiden kanssa palaverin jossa edelleen huudettiin joota ja jihuuta jo aaaaikaa sitten puhutulle vierailulle koirauimalaan. Tänään oli sitten se päivä kun pakattiin autot ja hurautettiin Hyvinkäälle Onnenkoiraan.

 Tämä oli Vimpulle mieleen, meinattiin jo lyödä vetoa siitä meneekö emäntä koiran perässä veteen, sen verran kuumana Vimppu kävi jo altaan reunalla. Hupaisaa oli seurata myös tahtojen taistelua ensimmäisestä veteenmenosta, Vimpulla on sama kuin kaikilla muillakin koirilla, rampilta pitää peruuttaa pois heti kun vesi nousee, noh, vesirajaan asti. Kun ensimmäinen kunnon kastautuminen oli suoritettu, ei millään ollut enää mitään väliä, täyttä eteen!

 Taustalla sutii muitakin sulavin liikkein, ja olin hiljaa mielessäni oikein ylpeä miten hyvin koirat suhtautuivat toisiinsa vaikka leluja lenteli ja vauhti oli kova. :)

 Bruno tuolla taaempana keksi omia uimareittejä ettei sen olisi tarvinnut luopua lelustaan. Se tuntui nauttivan täysin siemauksin uimisesta.

 Mia oli Miss Märkä t-paita -kilpailun kiistaton voittaja Hilma-nöffin kanssa.

Tämä kuva kertoo millä suorituksella tuo voitto ansaittiin. Vettä oli ilmassa kokolailla helkkaristi aina kun Hilma sai tukevaa maata tassujensa alle. :D



 Mintulla ja Hannelella oli pientä kiistaa vesilelun hallinnasta, mutta hyvinhän tuo yhteistyö lähti käyntiin kun Minttu hoksasi mistä on kyse.


 Pilkku oli kirjaimellisesti Uitettu Koira.


 Mukana oli myös (kirjoitushetkellä, tuskin kovin kauaa) kotia etsivä Romanian rakkauspakkaus (rescue siis) Goljat. Vähän oli jännää..

Goljat nukkui tulomatkan sylissäni ja olin siihen aivan myyty. Niin luottavainen ja liikuttava pikkujäppinen. Pentukuumeeni taitaa olla kroonista sorttia.

 Fanni-corgi (oikealla) on varmasti ollut edellisessä elämässään saukko, se oli aivan elementissään vedessä toisin kuin Lily joka ei ollut ollenkaan varma hankkeen järkevyydestä.

 "Onks pakko jos ei haluu?"


 Minä olin liikkeellä ilman koiria kun Tikalla oli juoksu eikä ne kaikista "vesipedoimmat" koirani ole sitä sosiaalisinta sorttia. Nautin kyllä täysin palkein muiden katselusta ja kannustamisesta. Samaan tyyliin "turistimatkalla" olivat nämä "nuoret rakastavaiset" Marko ja Päivi. ;)

 Liinu oli terhakkaana menossa ihan mihin vaan. Liinussa on puolet yorkshirenterrieriä ja puolet silkkiterrieriä, kuivasta koirasta tuon "kahtiajakoisuuden" näkee selvästi heti kun tietää mitä katsoo.


 Mäyräkoirien (Minttu ja Myy) imussa sai myös Lily-corgi vauhtia tassuihinsa. Totesimme että kateus ja vauhtisokeus on oikein hyvä motivaattori koiramaailmassa.

 Kun pienemmät olivat omalla uimavuorollaan, Mia vietti melkoisen tovin tässä hommassa.

 Onneksi Marko lohdutti turbiinikuivattua Hilmaa heti ulos päästyämme.

 Pilkkukin oli levollinen ja ihana oma itsensä eikä enää laisinkaan uitetun koiran näköinen.

 Pilkku ja Bruno yrittivätkin aina hivuttautua paitsi halimaan, myös uudestaan ovesta sisään uimalaan, ne olisivat selvästi olleet menossa uudelle rundille. Varsinaiset teräskoirat!

 Nauroin ääneen tätä kuvaa, niin on koira kuin on omistaja, vai toisin päin? Molemmat ovat kyllä melkoisia höpöttäjiä. :D

"Mä oon jo ihan väsynyt, ettekä te antaneet edes nyyttäreiden herkkupöydästä mitään mulle vaikka olen aivan näännyksissä. Mentäiskö jo kotiin?", kysyy Minttu.

Hauskaa oli, kuulin taustalla paljon porinaa että "seuraavan kerran kun tullaan, niin..."
Eli seuraavaa kertaa odotellessa!

perjantai 27. kesäkuuta 2014

"Pentutestausta" Hunnilauman tyyliin.

Kuinka esitellään koiranpentu Hunnilaumalle? (Petriina halusi tietää mitä russelilaumassa kasvanut pentu tykkäisi "muunrotuisista".) No testataan! Tässä kaava:

1) Kaivetaan pentu esiin ystävän autosta.
2) Pussataan pentu puhki.
3) Haetaan kamera.
4) Valetaan takapihalle namipaloja hunnien etsittäväksi.
5) Lasketaan pentu sekaan ja nautitaan sirkuksesta kameran laulaessa lauluaan.

(Koko Hunnilauma, 7 koiraa, oli paikalla Stellaa tervehtimässä. Vain osa osui kuviin ja staffit laitettiin niiden "väsyessä" sisään ettei tullut turhia tupenrapinoita.)

"Samaa matkaa." Vähän täytyi tuossa vaiheessa vielä edetä "suu viivana" kun ei vielä tiennyt että isoin = nynnyin.

 "Mä voin ihan hyvin tulla tämän raidallisen takajalkojen välistä ja viedä siltä aarteen silmää räpäyttämättä." Tikka oli niin ihmeissään että Stella otti siitä voiton alivoimalla. :D Stella sai tämän episodin jälkeen viedä kaikki täkyt Tikan suusta ilman vastarintaa.

 Ei se koko vaan se asenne. Stella on kyllä ollut paikalla kun itsetuntoa jaettiin, ihan tyynesti se tepasteli ympäri pihaa, sitä ei hetkauttaneet isot eikä pienet, naskalihampaista sai kyllä muistutuksen jos ei lähestynyt kohteliaasti. Paria poikkeusta lukuunottamatta pelkkä lavasäteily riitti pitämään dobermanninkin "varpaillaan".

"Eihän me ees tehty mitään??!!!" Pennut esittävät viatonta, vaikka Petriina arveli myllyn olevan tulossa kun taas oltiin samassa multa-aarteessa kiinni. Ei tullut, näitä huvittavia ilmeitä vaan. Oikein semmoinen "kumman korvat on alempana"-kilpailu. :D 

Tikka alkoi olla väsynyt rällättyään Sakon kanssa ympäri pihaa, pentukin sai nyt liikuskella ilman kylmää nenää häntänsä alla.

 Sitten se rakkaus! Lempi leimahti Igorin ja Stellan välillä heti kun muu paininjytke ympärillä hetkeksi vaimeni. Igor oli kierrellyt Stellan kintereillä varsin kiinnostuneena ja selvästikin haki pientä "hevosenleikkiä" valta-asetelmia testatakseen. Saamansa piti.




 Voi ilon päivää mikä pystypaini näiden välillä seurasikaan, Igor oli aivan hullaantunut pikkuisesta seuralaisestaan. Tässä se näyttää kieltä kuin kertoakseen että "tää leidi on sitten MUN tästä eteenpäin".

 Kaverikuva.

 Ihan hyvin oli pienellä pokkaa, Sakon ja Tikan painijytinöihin oli suorastaan pakko päästä mukaan.

 Perässä piti kaahata, eikä ollut yrityksestä kiinni mutta ihan vielä ei pysynyt kaksikon kannoilla vaikka kuinka viiletti pikkujaloilla ja karjui sotahuutoa mennessään. :D

 Yksi kuva, kaksi erillistä härdelliä. Sako ja Tikka juoksivat hullunruntua ympärillä ja Huisi koitti parhaansa mukaan leikittää Stellaa.

Arvatkaa vaan kumpi tätä leikkiä johti? Tämä vierailija oli kyllä ehdottomasti kylmäpäisin, sosiaalisesti lahjakkain ja ennen kaikkea suloisin pieni naskalihammasterrieri mitä meillä on ikinä käynyt. Uudestaan heti kun vatsaa lakkaa kivistämästä se kaikki nauraminen mitä noiden edesottamusten seuraaminen väistämättä aiheutti. Ihan mahtipäivä!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Rakkahin Rontti 13v.!


 Ensimmäinen koiramme Rontti (Morellion Mr. Muscle) täytti tänään 13 vuotta! Sen sairasteltua keväällä vakavasti jotain mikä jäi lopulta arvoitukseksi (ehkä joku tulehdus kurkun-mahan-suoliston seudulla), epäilimme jo vahvasti että näinköhän PutvisPappa näkee tätä kesää. Mutta sieltä vaan rautavaari ponnisti jälleen uuteen kesään, uusiin istuskeluhetkiin nurmikolla nuuhkimassa tuulia, uusiin frisbeenheittoryllistyksiin lauman kanssa..


Yleiskunnoltaan Rontti on käsittämättömän hyvässä kuosissa ottaen huomioon iän ja sekundanivelet. Tässä se nähdään että hyvä yleiskunto ja napakat lihakset kantavat pitkälle vaikka olisikin vähän kremppaa. Kuonon harmaantuminenkin on alkanut vasta nyt. :) Ennen kaikkea papparaisen mieli on virkeä, ja matkaamme vauhditettiinkin semmoisella vinkunalla ja kiljunnalla että oli jo suorastaan kiire saada auto parkkiin ulkoilureitin lähtöpaikalle että "kurlauksen" vaimentamiseksi.  Rontti pääsi ihan itsekseen liikkeelle, ja autoilua rakastavalle koiralle tämä reissu oli huippua (paitsi kääntöpaikallamme ollut Gunnarlan maja, joka oli kiinni vaikka Rontti oli mielestään kulkenut koko matkan vain mennäkseen sinne kylään ja tapaamaan ihmisiä. Vähäiset liikkujat eivät riittäneet tyynnyttämään Rontin seurustelunhalua).


Päästyään kypsään ikään Rontti säilytti malttinsa hevosen ravatessa vastaan, vaikka se muuten on semmoinen kieroileva ja välillä vähän äkkivääräkin luonne kierroksilla käydessään. Samalla lailla kiero kuin tuo Lassen bongaama kaadettu männynlatvus, joka teki mutkan mutta palasi sitten lopulta kiltisti alkuperäiseen suunnitelmaan. Mikä lienee sen kasvua estellyt?

Koska Rontti on staffien tapaan arvokas, vanhoilla päivillään se vältti pyörimästä selällään pedissä kaiken silpun keskellä saadakseen valjaiden tuntuman pois karvoistaan. Tai ei ehkä sittenkään voinut olla gnärräämättä. Kunnon Betoniporsas! Kolmentoistakertainen hurraahuuto Rontille ja uusi tähtäin ripari-ikään! Illalla koko lauma saa parasta "koiran täytekakkua" mitä Saarioinen vaan valmistaa, maksalaatikkoa. Siihen on turha koittaa ehtiä kameran kanssa hätiin, maksis on koko lauman ylintä herkkua.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kurnutusta kuulostelemassa.

 Eilisen kajakkiretkeni innoittamana pakkasin pari koiraa autoon ja suuntasin Espooseen. Kävin hakemassa lenkkikaveriksi ystäväni ja Rontin suuren ihailijan Eiran. Tikkakin pääsi viimenään esittäytymään ja ennen kaikkea opettelemaan hihnassa kulkemista. Vaikka lohjalaiset kurnuttajat olivat rupikonnia, myös pienen hiekkakuoppalammen viitasammakot olivat jo aktivoituneet. Toivottavasti kutujuhlat olivat vasta alkamassa koska loiskijoita oli vielä aika maltillisesti, enemmänkin on nähty. Kun retken ajoitti aamuun, sammakot olivat lämmön perässä esillä sopivassa kohdin. Tapasimme perillä pariskunnan joka käy joka vuosi tervehtimässä sammakoita. Vihdoinkin minäkin osuin oikeaan aikaan, viime vuonna olimme joko ajoissa tai myöhässä mutta räpyläsankareista ei ollut tietoakaan. Keskustelimme kuvia räpsien hyvän tovin, välillä hiljennyimme kuuntelemaan sammakoiden konserttia ja ottamaan videota äänestä joka kaikui hienosti pitkin lammen pintaa ja rantametsiköistä. Sammakoiden edesottamuksien seuraamisessa riitti riemua, nuo ovat jotenkin hupaisia eläimiä. Kävi ilmi että myös vuosia sitten Kauklahdenväylän varressa useasti näkemäni kettu ei ollut lainkaan tavaton näky sillä paikalla vaan suorastaan vakikulkija. Se osaa kuulemma myös katsoa molempiin suuntiin ennen tien ylittämistä.


 Tämä kaveri läpsehti rantaan meitä ällistelemään, ja mehän kyyläsimme takaisin. :)



 Tuo keskimmäinen samppi oli jostain syystä oikein erityisen omahyväisen näköinen kudun keskellä. :D


Tuommoista räpyläporukkaa siellä oli, ja toki vakikuva retkueestamme. Kuro 8v.(?), Rontti melkein 13v. ja Tikka 4kk.

 Marssittuamme Eiran kotiin kahvittelemaan Tikka läpsähti litteäksi Eiran keittiön matolle ja nukahti. Pimu heräsi myöhemmin ja aloitti vasta sitten asunnon tutkinnan ja Kuron lelujen lajittelun. Rontti jatkoi Eiran kyttäilyä koska tunnetusti Eira on melkoinen namutäti. :)

Rontti rötkötti tuossa pöydän lähistöllä koko ajan. Eira ilmoitti että "Eira tulee sinne lattialle Ronttia raapimaan." Ainoa vaan että sen kerran kun Eira nousi tuolilta, siihen sivalsi staffi nanosekunnissa keksejä kärttämään. Hysteriaa seurasi. :D Kiitos Eiralle kivasta päivästä!