sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Koiran elämää.

Saanko esitellä, rhodesiankoira Rudolf. :) Aivan julmetun suloinen koiranpentu jonka naskalihampaat lievittivät pentukuumetta jokseenkin paljon, mutta nuo rypyt ja huolestunut naama kumosi tuon hetkellisen järkiintymisvaikutuksen. Ja vetäkää rauhassa henkeä, kyseessä on ystäväperheemme koiralauman uusi vahvistus.


Välillä kakara istuskeli tällä viisiin rauhassa ja ihmetteli maailman menoa ympärillään.


Siis voiko olla vastustamattomampaa ilmestystä kuin tämä tässä? Valtavat tassut, ryppyinen otsa ja ainakin viisi numeroa liian iso rotsi?


Ison koiran mallia perheessä näyttää samanrotuinen Goro, ihastuttava varttuneempi gentlemanni.


Virallista isoveikan pestiä hoitaa Gutsy, joka on ottanut pennun suojelukseensa ja toimii myös painivastaavana laumassa.


Rudolf on vielä varsinainen Pikku-Piraija, jonka Gutsykin saa tuta huulissaan, poskissaan, hännässään ja kruununjalokivissään. :D


Tokihan tämä lauma osaa pistää porukallakin ranttaliksi. Juuri kun isäntäväki pääsi sanomasta että Goroa ei paljon nuorempien kloppien peuhaamiset kiinnosta. :)



Goro pistää jööhön alamaisiaan, jotka "melkein uskovat" herran sanaa. :)


Lopulta pyörähtely herpaantuu rhode-tyyliseen urpohepuliin. Siinä saa pikkukaveri hetken aikaa harjoitella ennen kuin pysyy mestarin kintereillä. Ei tosin ole yrityksen puutteesta kiinni tällä hepulla.


Lainaan jonkun suuren ajattelijan sanoja. "Se joka väittää ettei rahalla voi ostaa onnea, ei ole koskaan nähnyt koiranpentua."