Kenneltyttönä luonnetestissä 18.10.2009

Suoraan asiaan:

Ystävälläni Krissellä on "paha tapa" järjestää mulle pääsyjä hullunhauskoihin tapahtumiin. Tällä kertaa lähdin aseenkantajaksi luonnetestiin. (Älkää olko huolissanne, ihmisiä tai eläimiä ei vahingoitettu testissä. Meidät emännät on jo testattu yhdistystoiminnassa ja todettu, että luonnetta on. :))


Testattavana oli tämä "rasvattu salama", cairnterrieri Marilyn. Marilyn on maailman ihmisystävällisin pieni halipusieläin, ja samalla varteenotettavin pikkupeto Vanhankylän alueella. Sen riistavietti ylittää sen tähtitieteellisen ihmisrakkaudenkin, joten tämän neidin kanssa kyllä sattuu ja tapahtuu. Meillä oli omat arviomme testin kulusta, joten keskityimmekin nauttimaan "show:sta" täysin siemauksin.


Tässä tuomari testaa Marilynin avoimuutta ja Mari hivelee tuomarin nielurisoja. Tämä ei ollut testin viimeinen kielisuudelma. :)


Seuraavaksi testattiin luonnetestituomarin kykyä leikkiä koiran kanssa jolle sattui "valikoiva hetki". Lopulta tuomari onnistui löytämään narupallon ja johan Marilyn päästikin pärinät siitä taistellessaan. Vihdoin jotain hupia, tuumi Mari.


Tässä koirakkoa kohti vedetään kelkkaa. Tämä on yleensä testissä se ensimmäinen osa, jossa varmaan 99%:lta koirista saadaan jo karvat pystyyn ja jonkinlaista reaktiota aikaan. Marilynin vastaus tähän "todella painostavaan tilanteeseen" oli merkata ja kaivella lehtikasaa seuraillen sivusilmällä josko kelkka vetää pahki emäntään.


Kelkan pysähdyttyä Marilyn kävi suorastaan vähättelemässä että "Totako varten me tässä kupattiin?"


Kelkan jälkeen koirakon kimppuun hyökkäsi "todella epäilyttävä muttei kovin uskottava (Marin mielestä) täti". Arvasitte ihan oikein, uhan rauettua nähtiin jälleen pusuttelua. Tässähän testattiin myös luoksetuloa, ja odotustemme vastaisesti Marilyn jätti vastaamatta metsän kutsuun ja tassuttelikin suoraan Krissen jalkoihin kyselemään mitä sitten leikittäisiin.


Seuraavana oli haalaritesti "metsän siimeksessä". Marilyniä melkein kiinnosti nuo haalarit, mutta se sentään huomasi että jotain tapahtui kun haalarit ponnahtivat pystyyn siinä vieressä. Kun haalareiden ohi kuljettiin uudelleen, Mari tepasteli suoraan haalareiden päältä ja tiesi ne nuuhkittuaan haalarien omistajan sukupuolen, lemmikkieläimet ja paheet. "Mies, kaksi koiraa ja tupakkiyskä?"


Marilynin suureksi riemastukseksi sen perään lähti vierimään tynnyri. Vähätpä tuo tiukka terrieri mokomasta lieriöstä välitti, sen sijaan tynnyristä ponnahtelevat kivet sytyttivät neidin saalistusvietin ja "myyrät" piti käydä tutkimassa. Tämä mahtoi olla testin ainoa koira joka meinasi ryömiä tynnyriin ihan vaan silkasta mielenkiinnosta, josko olisi ollut "täkyjä" tarjolla.

Pimeästä huoneesta Marilyn nautti suunnattomasti. Kyseinen testihuone kun oli järjestetty järjestävän seuran PaPeKon kahviotilaan. Siellä Marilyn pimeässä nuuskutteli menemään keksinmuruja ja hiiriä etsiskellen. Kun ämpäriä kolistettiin vieressä, Mari kuulemma lähinnä katsoi että mikä saamarin kompura se sieltä seurailee perässä, eikö hämäränäkö toimi, hä??


Pimeän huoneen jälkeen mentiin taas niin että hippulat vinkuivat. Marilyn kytkettiin seinään ja emäntä poistui nurkan taakse seuraamaan yleisön ilmeitä ja arvailemaan, mitä siellä tapahtuikaan. Jos oli testaajalla taisteluasento valmiina niin kyllä se kurkipotkuun varustautui Marilynkin, se ei voinut mitenkään käsittää miksi nuo tädit aina välillä skitsahtivat ja seuraavassa hetkessä olivat taas...

... niinpä niin... Pussailemassa.

Toivottavasti testin hillittömin osuus tarttui Maijan videonauhalle. Kun laukausvarmuutta testattiin, Marilyn "heräsi". Se osoitti olevansa todellinen joka riistan monimetsästäjä. Se nimittäin katsoi ylös paukun kuullessaan, haukahti ja oli kuin se olisi odottanut haavakkolintua putoavaksi puiden latvuksista. :D Tämä tapahtui myös toisella paukulla, ja sai katsojakunnan hirnumaan naurusta.

Marilyn ylitti lopulta kaikki villit arviomme, ja testituomarit saivat kuin saivatkin poimittua sen olennaisen esiin tuosta pienestä sitkeästä "metsän eläimestä". Testin jälkeen Mari paistatteli julkisuuden valokeilassa ja sai uusia ystäviä kuunnellessaan seuraavia pisteitä:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +3 vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: laukausvarma

Loppupisteet +156

Hyvä Marilyn! Kyllä tuosta suorituksesta jo tonnikalapiirasta ansaitsi. :)
Kiitoksia Krisselle kivasta reissusta tarjottavineen, hauskaa oli taas koko rahan edestä.

Agilityn huumaa RimA:n kisoissa 3.10.2009

Tulipa tämäkin koettua, agilitykisat ilman toimitsijanpestiä tahi omaa koiraa!?

Koska kilpailuita piti kuitenkin jännittää muiden puolesta, olin liikkeellä kukonlaulun aikaan ja reissukaveria odotellessa kerkisin käppäillä ottamassa kuvia syksyiseltä rannalta. Harmi ettei usvaa ollut enää tuon enempää jäljellä, tai ehkä päinvastoin ei _vielä_ tuon enempää. ;)

Mini1: sten kisaavissa oli melkoinen terrieriedustus. Ääntä, vauhtia ja jännittäviä tilanteita riitti.

Tässä ymmärtääkseni kisan nuorin koirakko pujottelee iloisesti.

Eteenlähetys toimii loppusuoralla...

... ja tokihan kaunis koira ehtii poseerata kameralle vikalla hypyllä!

Terrierien tyyliin kepit voi suorittaa myös "täysi rähinä päällä".

Pituus oli yksi loppusuoran esteistä, siellä parivaljakko oli päässyt jo yhteisymmärrykseen siitä kumpi vie.

Tässä kilpailun taatusti sympaattisin pari, neidolla kisakaverina bichon havanese Ego.

"Nyt mulle riitti!" Kolme rataa oli muutamalle koirakolle aika iso pala purtavaksi, tämä tuulitukka kertoi mielipiteensä kaikista selkeimmin.

Ego huitaisi urpohepulit näyttäen että vauhtia kyllä piisaa tasaisellakin. Onneksi agility sopii hirvittävän huonosti tosikoille ihmisille, joten kukaan ei loukkaantunut kun yleisö ulvoi naurusta näiden omintakeisten suoritusten aikana (meillä kaikilla koiraihmisillä on nämä "hetkemme"). Mutta kyllä siellä kannustettiinkin niin että halli raikui, kun saatiin nauttia hienoista suorituksista!

Uupunut kilpailija juurtui niille sijoilleen maaliin eikä ottanut emäntänsä kehoituksia kuuleviin korviinsakaan. Naamasta paistoi: "Minäpä oottelen tässä, tuu sie sitten kun oot aikasi riehunut siellä esteiden välissä."

Tästä se taas lähtee, lennokas valssi ja täyttä eteen!

Tämä sympaattinen terrieri tosin päätti ensin arvioida tilenteen vaarattomuuden ja jatkoi rataansa vauhdikkaasti tämän episodin jälkeen.

Maalia lähestyttiin hienolla tekniikalla (ja tämäkin yksilö jostain syystä näyttää kuin sillä olisi ollut aikaa vetää jenkkihymy esiin kameraa varten. Ei sillä, kiva lajihan tämä on!)

Välillä ei auttanut sitten mikään ohjausliike kun koira ehti tehdä johtopäätökset seuraavasta esteestä.

Että se siitä "tässä"-komennosta sitten. :D

Kun menee putkeen niin menee putkeen, eikä muuten ollut ainoa.

Tässä lopulta se oikeakin este. :) Tämän parin puolustukseksi täytyy sanoa että josko kaksi rataa meni tuon vehnänvärisen tykinkuulan johdolla, koirakon ensimmäinen rata oli _täydellinen_ suoritus, ihanneajan sisällä ja ratavirheittä. Taisi mennä ohjaajan pää pyörälle siitä suorituksesta, huhujen mukaan ovat tuon sorttiset radat olleet aika vähemmistönä. (Tuulennopean koiran kanssa tämä on helppo ymmärtää...)


Ja sitten näihin oman seuran kannustettaviin. Eemelin nollarata antaa odottaa itseään vaikka suoritukset melko varmoja jo ovatkin.

Pieni ballistinen koira. Ei paljon selityksiä kaipaa tämä kuva. :D

Eemelillä on hypyissä ilmaa, ei taatusti rimoja putoile. Nollaradan tuhoksi osoittautui "ylinopeus", ohjaaja oli kärppänä varmistelemassa maalisuoralla ollutta renkaan hyppyä, jolloin Eemelillä tuli tulenpalava kiire mamman perään ja se puomin alastulokontakti jäi sitten hötäkässä ottamatta.

Iida pisti luonnollisestikin paremmaksi tuon hyppyjen ilmavuuden.

Todistettavasti tämä eläin on yhden asennon koira. Ajatelkaa tuohon tyyny alle ja koiran silmät kiinni. Nukkuu, hyppää, ihan sama. :D


Kun mennään, mennään täysillä. Jos ei mennä täysillä, annetaan palautetta. :D

Sitä palautetta. Eikun pujottelua. ;)

Pieni iloinen koira agiliitää.

Hetken näytti siltä että Petriinakin aikoo hypätä tuosta. :D

Maalituulettelua.

Iida virnistää! :D

Kaikille jotka oletitte ettei Krisse saa töppösiä alleen. Kyllä sai, ja moneen kertaan!

"Mones kerta."

Myös laadukasta pujottelua oli tarjolla. Marilyn oli liikuttava, se ehti keppien aikana nuolaista kirsuaan sen seitsemän kertaa kuin kertoakseen Krisselle etteivät ne terrieritietämyksen mukaan yleensä räjähdä joten ei tartte erikseen hetsata mokomista kepukoista.

Oli tätä vaan niin hauska katsoa, Marilyn virnistää, Krisse virnistää, yleisö virnistää?

Tätä on agility, hauskaa yhdessä tekemistä koiran kanssa.


Voipuneet, uupuneet ja pikaisesti toipuneet kisakaverukset, alati iloisella mielellä. Kiitos kivasta reissusta. Kuten vähän uumoilin, kotona oltiin aika kateellisia muurikkaletuista. Hähä, mitäs ei lähtenyt mukaan!