Inca oli harjoitellut jo lukuisat 2 kertaa Sakon kanssa canicrossia joten mitäs siinä sitten tupparoimaan, kisoihin vaan! :D
Suuntasin siis TT:llä Mäntsälään jossa pidettiin kaksipäiväisenä kaikenmoisia kärry- ja pyöräluokkia peruskisana ja koirajuoksussa sitten ratkottiin SM-tittelit muiden paitsi viestin osalta. Harvoin on nähnyt mieshenkilön katsovan niin kärsivänä pikkuista "urheiluautoani" kuin sillä hetkellä kun otin Sakon autosta totaalisen savililliselle tielle ja sanoin laittavani koiran takaisinkin autoon jahka ollaan vähän vedetty lisää savea pintaan. :D Pari päivää jatkunut sade oli tehnyt kisapaikalle tehtävänsä ja sponsorit/järjestäjät/vapaaehtoiset olivat tehneet kirjaimellisesti öitä myöten hommia että kisapaikka ylipäätään pystyi toimimaan normaalisti. Kilpailuväki oli iloista ja kehui kilpaa toisilleen saviviiruja vaatetuksessa trendikkäiksi, mikäs meillä tänään oli ollessa kun aurinko paistoi ja ruska oli kauneimmillaan.
Paikalla oli myös tulevaisuuden pinkojia, niin kaksi- kuin nelijalkaisiakin. :)
Dobermannien edustus oli kuulemma suurempi tänä- kuin viimevuonna. Saksan lahjoja mielenterveystyölle oli liikkeellä 9kpl, voiton vei kyllä se ruskea rodun yksilö joka maalisuoralla katseli puunlatvoja.
Pienellä lammella oli monta funktiota, siellä mm. viilennettiin koirat ja pestiin mutaiset kickbiket.
Hienoin soppatykki hetkeen aikaan. Kanttiini tarjoili paljon ja hyvvää syötävää. Sakokin sai markkinamakkaransa suoriuduttuaan "urakastaan" jonka se jätti Incan harteille, siitä lisää myöhemmin.
Lämpimästä syyspäivästä nautti myös tämä vanha husky-rouva emäntänsä kanssa. Harmi etten saanut kuvaa tuon koiran kasvoista, sen ilme oli niin viisas kuin vain vanhalla koiralla voi olla, ihan sydämestä riipaisi.
Dobermannit esittivät lähtöalueella(kin) monenlaista peliliikettä, ei tarvinnut erikseen kysellä että onko niitä menohaluja vaiko ei.
Inca osallistui ensin kilpailuluokkaan (4,1km) Danin kanssa, ja myöhemmin harrastusluokkaan (2,4km) Sakon kanssa. Tämä oli ainoa kuva jossa Inca ei irvistellyt, innokkaan ja jumalattoman vahvan urosdobberin pitelyssä oli täysi työ, kuulemma kyyti on melkoista sittenkin kun _saa_ juosta.
Olisi ollut jo melkoinen hoppu baanalle kun edellinen lähti tylysti siitä ihan nokan alta. Tässä lajissahan on lähtö minuutin erolla edelliseen ja tuossa on semmoinen pieni jono josta koirat lähetetään. Oman vuoron odottaminen nostaa "hiukan" kierroksia. :D
Tämä pari painoi tunteella maaliin saakka.
Tämä mahtoi olla kauimpaa (siis aikuisten oikeasti jostain Lapin perukoilta) kisoihin matkustanut koirakko joka luonnollisestikin kunniapalkittiin lajille omistautumisesta järjestäjän toimesta. Ihan hyvä huomio, että kannustetaan harrastamaan myös siellä missä kisoja ei ole ihan samassa pitäjässä saatavilla.
Tässä se korkeushyppyä esittänyt dobberi sen jälkeen kun oli saanut vähän kirmata. Naaman vaahdosta päätellen on tultu kovaa ihan koko matka.
Tällä parilla oli hurja vauhti vielä maaliviivallakin. Kyllähän sinne aina välillä ohjaajia muksahteli kirjavanaamaisina penkalle heti maaliviivan jälkeen, ja monelta ne viimeiset sanat olivat "Ottakaa koirasta kiinni!" kun jalat eivät tiukan rutistuksen jälkeen tuntuneetkaan ihan omilta.
Inca valitteli että koira himmaa maaliin tullessa kun on opetettu ettei saa mennä toisten koirien luo, ja siellähän niitä koiria aina on, maalialueella. Ja toden totta, koiran ilme oli suorastaan huolestunut, "Ei tuonne voi mennä!?" Joillakin koirakoilla oli "koppari" maalissa, ihminen joka heilutti jotain lelua tai patukkaa jota koira saattoi sitten saalistaa loppupalkakseen hyvästä työstä. Moni koira oli tosin niin juoksemisen vauhdissa, että se tuttu paraskaan lelu ei yllättäen saanut odotettua vastakaikua nelijalkaiselta urheilijalta.
Tällä parilla oli aivan hurja tsemppi päällä ja loppuun asti vedettiin täysillä.
Tämä pari tuli kanssa aivan tuli kannoillaan, ylipäätään kaikki suoritukset olivat sellaisia ettei kukaan hölkötellyt maaliin vaikka matkan varrella olisi ollut mitä kommelluksia, vaan hammasta purren ja silmät nurinpäin vaan pistettiin jalkaa toisen eteen ja vasta jälkeenpäin puitiin oliko joku suoritusta ennen nautittu välipala sittenkään ollut hyvä idea. :D
Tämän koiran ohjastaja ehti vielä loppusuoralla rukoilla hyvää kokonaisaikaa? Mitä lienee puuhasi, mutta koira oli kyllä töissä ja tuli tiukalla vedolla maaliviivan yli.
Tämä hyväkuntoinen pari painoi liikkumisen riemulla Suomenmestariksi asti.
Hopeamitalistin tyylinäyte "veteraanisarjassa".
Koirarotujen kirjo oli hauska, pääpaino oli toki erilaisilla paimenkoirilla, saksanseisojilla ja dobbereilla siellä kärkikahinoissa, mutta myös muunrotuisilla oli menohaluja ja intoa lajiin.
Tämä koira tuli hauskannäköisesti "sladissa" yli kalkkiviivasta.
Maalissa oli tunnelma kuin lentokentän tuloaulassa. Metsään tähyttiin silmä kovana ja sitten kajahti huuto "Nyt sieltä tulee joku!"
Jotkut koirat herpaantuivat katselemaan liikennettä viereisellä tiellä, ja osa koirista selvästi häkeltyi kun niitä kutsuttiin maalista, ne jäivät yhtäkkiä miettimään että mitä täällä ollaan tekemässä ja miksi nuo huutavat ja hilluvat niin kovin. :D
Loppusuoralla nähtiin myös ankaria taisteluita, tässäkin numero 59 sai kyllä ihan tosissaan pistää töppöstä toisen eteen mikäli mieli pitää ohittamalla saamansa paikan.
Tämä australiankarjakoira meni aivan pähkinöiksi kuullessaan perheenjäsenen kutsuhuudon maaliviivalta. Sen innostus ja jälleennäkemisen riemu oli aivan supersuloista.
Sakon päällimmäinen tunne koko touhuun tuntui olevan suunnaton hämmennys. Toisaalta muiden innostus tarttui siihen, ja toisaalta tuo "ikuinen lapsi" vaikutti vähän eksyneeltä.
Tässä kisan rotukirjoa, mukana oli valkoinen paimenkoira...
... laivakoira eli schipperke...
... ja joku tyyppi joka oli aivan emäntänsä näköinen, he kurvasivat omintakeisen iloisesti maaliin.
Loppu häämöttää!
Belgin into oli käsinkosketeltavaa, tuo oli aivan mainio tapaus joka tarjosi kannustajilleen koko rahan edestä riemua.
Inca teki aivan hillittömän työn Sakon kanssa, jonka ensimmäinen kilpailu oli vähän semmoinen Kummelisketsi. Jos muistatte, muuan sketsi on ralliajoista jossa kartturille iskee pissahätä juuri kun ovat päässeet etapille. "Totta kai sää voit kusella käydä..." (kartturilla on kokohaalari jossa talvikeliin sopivasti ehkä 300 nappia...) Noh, Sakolla huolellisesta ja pitkällisestä lämmittelystä huolimatta iski sitten jännäkakka parin pinkaistua lähdöstä metsän siimekseen, miksi lienee pidätellyt sinne asti, tilaisuuksia tosiaan tarjottiin... huoh. Seuraavaksi oli sitten iskenyt epäluulo, "Miksi vetäisin, missä me ees ollaan??". Ja koska kyseessä on karhunpalveluskoira, Sako luonnollisestikin ehdotti aina sitä väärää käännöstä kun tuli risteyksiä kohdalle. :D
Maalisuoralla vauhti löytyi taas kun edellä menevä koirakko alkoi näkyä, että on siellä sitä draivia kuitenkin, kunhan vähän harjoitellaan. Hyvä Sukka-Sakkarainen, ja hyvä Inca joka repi dobberin metsästä vähän reiluun yhteentoista minuuttiin! Hullu nainen!
Incan nähtiin sovittelevan myös belgiä käteensä ihannoivin ilmein, lupasin näyttää nämä kuvat Danille, jos alkaa läppäkorvauskollisuus horjua.
Tuo eläin oli kyllä niin ilmeikäs, että siitä piti ottaa kuva jos toinenkin. Sillä oli ihan omat "pisnekset", ihmiset eivät liittyneet niihin. :D
Sako Salamahäntä jo huomattavasti aamupäivää rennompana, neiti käyttäytyi paaaaljon paremmin kisapaikalla kuin mitä olin odottanut, vaikka olihan sen pakko välillä haukkua jylistä että "Täällä ollaan, ja mä oon sitte pieni, ihan turha tulla tönimään!"
Nuoret olivat tulleet kilpailemaan, ja heillä se saavutuksen riemu oli ihanaa katsottavaa. Muut suhtautuivat palkintoihinsa viileästi niin kuin niitä olisi joka päivä saatavilla, mutta tämä kikattavainen tyttötrio sentään antoi ymmärtää että se oli kuitenkin SM-mitali jolle yleisö taputti. Hyvä tytöt! Jatkakaa samaa rataa!
Incan ja Sakon kaverikuva. Sako oli jo aivan rättiväsynyt,
ja kotimatkalla ei ollut ollenkaan niin virkeää ja töpäkkää väkeä siellä
TT:n "takapenkillä". Vain liikennevaloissa nousi unenpöpperöinen pää
tarkistamaan joko ollaan kotona. Vähän juteltiin että Inca voisi jatkossakin käväistä välillä Sakon kanssa kisoissa, saatiinhan sieltä lohdutukseksi (arvontapalkintona) koiranruokasäkki kotiinviemisiksi. Olipa hauska kokemus, kiitos Inca kaikenmoisesta yllytyksestä!
