Kuinka pikkukoira kesytetään?

Pahoittelen heti kärkeen sitä miten kummallisen värisiä kuvat ovat. Allekirjoittaneella oli näemmä paljon haasteita sekä kuvatessa että värkkäillessä Photoshopin kanssa. Kokonaisuus on vähintään kirjava. :D

Tikan kasvattaja oli buukannut sunnuntaipäivän ratoksi pentupeijaiset hiekkakuopille. G-pentueesta olikin 5/8 paikalla, ja ihan hitsinmoiset paininpärinät käynnistyivät välittömästi.

 Tikka on vähän sitä mieltä että se "hakkaa" pantansa vuoksi heikompaan asemaan joutunutta sisarusta armottomasti, kaulaimet näet aiheuttavat kaikissa tämän ikäisissä pennuissa armotonta rapsuttelua. Rapsivaiseen pentuun onkin kiva pistää vähän kierrettä kun toinen on pysähtyneenä.

 Danielilla oli jo vähän "miesten meiningit" mielessä typsyköiden kanssa, mutta raitaneidit pistivät selässähyppimisyrityksille napakasti kampoihin.

 Kaislikossa ei suhise, mutta pieni koivikko kyllä kolisi ja menetti paloja itsestään pentujen jytyyttäessä ympäriinsä.

 Lisää lämpöä lihaksiin "muutamalla" mäkilähdöllä. Hiekka oli tasaisellakin melkoisen raskasta mutta ei näyttänyt menoa haittaavan.

 Nassikat. :)

 Välillä täytyi ottaa "pit stoppi" kasvattajan hoteissa. Syliiiiiin!

Täällä on siistii, anna herkku!

 Vaara vaanii hiekkakummun takana... (Älkääkä kysykö kuka läsikoirista on kukakin, joskin olen melkoisen varma että etummainen on omani.)

Tämä ei vedä vertoja Johannan vanhalle kuvalle jossa Oliivi uhmaa fysiikan lakeja, mutta on kyllä haastaja siihen sarjaan.

Tämän rymistyksen jälkeen ajelin Tikan kanssa Kasvihuoneilmiöön kahville (liikkeeseen saa viedä koiria eikä Tikka ollut ainoa sunnuntaikävijä), joskin Tikka Tuulispää pisti jo vähän pilkkien povarissani. Nähdään taas pian kaahailun merkeissä!

Huh hulinaa, pentuja, päivänsankareita ja pähkähulluja!

 Aloitetaanpa akuuteimmasta uutisesta. 3.2. meille muutti Huisin siskonlikka, Bonnywapit Goodomens (Pratchett-fanit nimiasialla ;)). Nimeksi tuli Tikka. Tässä ensimmäisen illan tunnelmia kun alkoi jo "pikkuisen" ramaista kaikki oudot kuonot ympärillä häärimässä.

 Samassa rytinässä unohtuivat Ego-vaarin 12-vuotispäivät, mutta kompensoimme niitä aikaistamalla vähän Helmin synttäriä (6.2.) ja juhlimalla näitä jo vanhuksen (iän puolesta siis) kriteerit täyttäviä laumanjäseniä. Ego on muuten pysynyt terveenä mutta se alkaa pikkuhiljaa vähän osoittaa haperoitumisen merkkejä, höpsö vaari. Emme toistaiseksi ole keksineet onko se näkö, kuulo, vai vaan tietyt osat jostain aist(e)ista? Hajuaisti ei ainakaan, sillä etsintätehtävissä kääpiöpinserit ovat edelleen pistämättömiä!

Helmi rakas valopää täytti täyden kympin! Ja täysi kymppi se on ollutkin, aina täysillä mukana ja kaikkensa antaen. Jos nartuista sanotaan että ne ovat kieroja kuin korkkiruuvit niin tämä ei sitä kyllä ole, se on viivasuora niin vihassa kuin rakkaudessakin. Onneksi jäljempänä mainitusta saadaan paljon enemmän esimerkkejä kuin ensimmäisestä. Vauhti ei ole kiitokinkulta hiipunut mihinkään, ainoa mikä iästä muistuttaa ovat harvenevat hampaat, harmaantuva kuono ja ajoittaiset kolotukset nivelissä.

 Igorin oli pakko päästä mukaan, ihan sama millä tekosyyllä. Se oikein hakeutui kuviin ja poseerasi ammattimaisesti, mokoma "kikolo". :D

  Aina sanotaan että jos on paljon koiria niin pitää olla paljon tilaa. Miten niin? Tuossakin 7 hunnia mahtuu oikein oivallisesti samalle neliömetrille, etenkin silloin kun Nina tulee kylään, hänellä kun on aina jotain mieleistä tuotavaa koirille.

 Minna halusi kuvan Sakon ja Tikan (hahaa, nimitrendi asemaailmasta paljastuu...) kokoerosta. Tikka painaa kolmisen kiloa, Sako kolmekymmentä. Sako viestii: "Kyllä minä käskettäessä makaan paikallani, mutta käytöstapojen rajat alkavat tulla vastaan, pentu puree häntääni!"

 Kokoerostaan huolimatta Sako ei ole saanut pikkuisesta inahdustakaan aikaiseksi, pari ärhäkkää rähähdystä kylläkin melskatessaan innostuksissaan pennun kanssa. Kieltämättä muistui mieleen Huisinkin pentuaika kun mietimme että jääköhän tuo ehjäksi ensinkään. Jäi se, ja nartuista tulikin parhaimmat ystävykset, "aivopuolisot". Nyt näyttäisi siltä että Sako adoptoi toisenkin whippetin seurueeseen.

 Sako sai Ninalta uniikkikappaleena valmistetun koiranlelun. Oi että sitä levehtimisen määrää. :D

 Tikka onkin ehkä kameleontti, ruoskakieli iski nurinkurin (ja sitten hampaat). 

 Sakon piti tsekata missä "pikkusisko" luuraa...

 ... ja vaihtaa tietty antaumuksellisia pusuja lempparitätinsä kanssa.

 Tikka osoittaa vahvoja taipumuksia lukukoiran suuntaan jo nuorella iällä! Muistoksi jäi nippu neulahampaiden reikiä tuohon dokumenttiin. Approved!

"Et pussaa, Helmi ei, et lärppää... en tykkää!" LÄTS! Helmin oli saatava viimeinen sana ja tukittua tädin kuono turhilta vastaväitteiltä. Kun staffi jotain haluaa, se (yleensä) sen myös saa. Kymppiveen millisekunnintarkalla ajoituksella varsinkin!