Sakosta on tasan yksi kuva jossa se on nätisti ja suht asiallinen ilme naamallaan (tuossa yllä jos jollain on vielä kovemmat standardit ja meni kuva ohi...). Löysin sen sattumalta niiden kolmensadan muun joukosta jotka eivät ole edustavia vähäisessäkään määrin. Kuvassa Sako joskus viikko ennen joulua. Nythän neiti on taas ihan erinäköinen. Tuossa kohtaa sillä oli vielä joku stabiili vaihe päällä ja se alkoi jopa kerätä vähän lihaa luidensa päälle. Noh, nyt ollaan sitten taas "kantturavaiheessa" kun koira on taas luuta ja nahkaa...Lemmikkipalstoilla (www.lemmikkipalstat.net) käytiin keskustelua siitä mitä pentujen maitohampaille pitäisi tehdä. Tarjolla oli jos jonkinlaista "ensimmäinen hampaani"-purkkia ja pientä juhlantynkää. Oma visioni on että jos pikkuhampuja jättää pieniksi seidoiksi ympäri taloa, hammaskeijun on pakko lopulta huomata ne (näin myös tehdään koska hampaita on poimittu tähän mennessä kolmesta huoneesta). Viedessään maitohampaita mennessään keiju voisi jättää tilalle edellisestä toimituksesta täysin uupuneet aivot. :D Tästä virisikin vilkas keskustelu jossa kohtalotoverit kertoivat että siinä missä koirilla on maitohampaat niillä on myös "maitoaivot", viralliset saapunevat myöhemmin. Jos hyvin käy, ei maitoaivojen poiston ja varsinaisten aivojen käyttöönoton väliin tule viivettä. (Minä väitän että siihen tulee viive ja sitä _totaaliaivottomuuden_ tilaa sanotaan uhmaiäksi...)
Mutta ei tuo neiti ihan totaalidorka ole. Se on nyt löytänyt uudestaan takkatuoleissa olevat lampaantaljat. Toisen päällä nukkuu lämmintä paikkaansa suden lailla vahtiva Ego, siihen ei voi kajota. Toista on nyhdetty ja raastettu nyt parina päivänä. Koska en ole saanut pentupaskiaista rysän päältä kiinni on turhautumiseni mennyt kuuroille korville niin sanoakseni. Aiemmasta kolinapurkkionnistumisestani intoutuneena viritin lanttitölkin tuohon jo aavistuksen näivettyneeseen taljaan. Arvelin että siitä se sitten ravahtaa sen verran että ehdin ainakin äänellä torua pikkuriiviötä josko en paikalle ehtisikään. Ja kolinahan saattaisi jopa katkaista tuon toiminnan, kenkiä ei ole vohkittu sen jälkeen kun asensin purkin sandaaleihini. Tasan kerran purkki putosi ja sitten kengät saivat olla.
Mutta todistaakseni tuon eläimen älyn... Mitään ääntä ei kuulu. Taas (!) on liian hiljaista. Mutta eihän se voi mitään luvatonta tehdä, siellä on purkkiansa ja kaikkea... Kunnes vilkaisen viereiseen nojatuoliin jossa yläkerran varjoissa nukkuu joku. Ego. "D'oh!"... Syöksyn alakertaan, jo eteisessä tulee vastaan tuttuja karvatuppoja. Tuo saakelin vatipää kakara on ymmärtänyt ansoitukseni ja Egon noustua hetkeksi tuolistaan mennyt nyhtämään sitä toista karvaa sitten... Pentu johtaa 3-0.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti