Fariinisokeria

Yllä talvitakkimuotia menneiltä vuosilta. Nuoret poijjaat kestivät joulunpunaiset releet miehekkäästi, eivät uskaltaneet vastaantulevat koirat virnuilla näille karjuille. :)

Ego varmaan kuvittelee olevansa joku karhunsukuinen elukka, se viettää 90% ajastaan tiukalla kerällä takkatuolissa lampaantaljan keskellä ja vetää unta pieneen kuulaansa. Siitä tulee ihan joku simpukka mieleen, se tuntuu suorastaan imeytyneen tuolinsa syövereihin ja sen voi nykäistä valmiina keränä syliinsä, "pienen" vastentahtoisen koiraeläimen. Usein se kuljetetaankin tällaisena "nyyttinä" ulko-ovelle josta se "väkipakolla" laitetaan ulos. Mitä sateisempi päivä, sitä matalamman äänensävyn "ulos asioilles"-käsky vaatii. Onneksi sentään siinä kohtaa kun retkeily-/lenkkeilyvarusteita aletaan kaivaa esille löytyy myös Ego eteisestä täpinöimästä, eli ei se ihan krooninen sohvaperuna sitten olekaan. :)

Vertaillaanpa "säänkestävyyttä":

Rontti: paviaanipäällikkö istuva härkä. Kestää kesäsäät erinomaisesti, mutta kiertää kaikki vesistöt (paitsi ne joihin putoaa, ja tuolle tollolle näitä "äkkiuimisia" on siunaantunut aika paljon...
Pitää pihallaolosta, ja istuukin mielellään miettimässä maailman menoa samalla kun kyttäilee kuistin portailta tielle jossa on liikettä kerran kolmeen tuntiin. Unohtaa surkeammankin sään jos luvassa on mukavaa yhdessäoloa esim. piiiitkän lenkin muodossa. Ja autollahan voi ajeluttaa arvon sankaria säällä kuin säällä. :)

Ego: kääpiöpinsereiden värimääritelmän black&tan voisi muuttaa muotoon karsta&fariinisokeri, ainoa lyhytkarvainen rotu jonka olen nähnyt muuttuvan sateessa alta aikayksikön vielä ruipelommaksi ja uitetuksi surkeudeksi, vaikkei lyhyt karva kastuessaankaan mene yhtään lähemmäksi ihoa. En tiedä miten nuo sen tekevät, niissä lienee joku vakuumipumppu sisäänrakennettuna. Kestää pakkasta jonkin verran, joskin pysähdyttäessä siirtyy mieluummin jonkun povariin lämmittelemään. On opetellut kesällä makaamaan nurmikolla, muutoinhan sitä elementtiä voi käyttää vain kamalissa hajuissa kierimiseen. Valitsee silti mieluummin alleen jonkin kalusteen tai ihmisen. Totaalisen sokerista tehty koira, joka sadesäällä kieltäytyy menemästä ulos. Muuttaisi mieluummin talveksi etelään, nyt tyytyy esittämään talviunta.

Helmi: Mamman rinsessa. Ei tod. Hervoton rapamaakari joka on vähän väliä savessa, pölyssä, kaikessa mitä nurmikosta irtoaa jne. Nähdessään lenkillä lätäkön kiihdyttää vauhtiaan voidakseen juosta sen halki mahdollisimman monta kertaa ennenkuin matka jatkuu. Ui ja sukeltaa, hakee vedestä mitä sinne heitetään. Jostain lainatakseni, "muta on mahtavaa". Sateesta ei kuitenkaan pidä, vain sellaisesta vedestä joka on jo alhaalla ja neidin kuritettavissa. Jos on asiaa ulos, niin sinne mennään, täysillä. Pallonheittoon joka sää on sopiva.

Sako: Sako on alkanut oppia isommiltaan. Kylmä on ok, lumi on ok, jää on ok. Märkä on "sieltä ja syvältä". Sako osaakin jo varsin kohtuullisesti ilmaista jotta nyt ois rakko täysi, mutta mihin se sitten tyhjennetään onkin tosiaan säätiedotteesta kiinni. Jos portaat ovat kuivat mutta ilma kostea, Sako voi mennä rappurallille pissille, siinä on vielä katoksen alla. Jos myös portaat ovat sään oikkujen takia kastuneet, lorotetaan siihen porrastasanteelle sitten, kynnysmatolle. Tämä onkin johtanut tekniikkamuutokseen, täytyy todella katsoa että koira menee vähän konkreettisemmin _ulos_ kuin vain siihen oven toiselle puolelle. Olin ajatellut että vain kääpiöpinserit voivat olla tuolla tavalla "joustavia" näiden ulkona/sisällä-käsitteiden kanssa.

Välillä on kyllä hupaisaa kun sonnustautuu ulos esim. takkapuiden hakuun. Parhaimmillaan neljä koiraa maleksii eteisessä ja katselee toisiaan kulmiensa alta. Keskustelu on tasoa:
- Tsiigatkaa kaverit, toi hullu on menossa ulos. Pitäskö mennä mukaan kattoon ettei se telo itteään?
- Oottakaapa kun näette tosta ovenraosta, mä just äsken kurkkasin ja siellä on _märkää_.
- Se vetää kumppareita jalkaansa, eihän se vaan oo kuitenkin lähdössä paarustamaan johku pitemmälle? Toisaalta etupihan pensaatkin ovat merkkaamatta kun on tuo aita estämässä vapaata loikkimista...
- Pokkana nyt vaan kaverit, ei oteta mitään riskejä. Jos se menee vaan puita hakemaan, me voidaan sillä välillä vallata sen sohvapaikka. Jos se koskee hihnoihin, voidaan vähän heiluttaa häntää mutta tarkkana ettei tuu ylilyöntejä. Viime viikollakin kävi niin että vaan osa pääsi mukaan ja loppuja sapetti (kunnes se lämmin sohvannurkka löytyi)...
- Pah, halkokassin se nappaa matkaansa, hakekoon itte klapinsa. Me voidaan sitten murustaa ne salaa siihen sen lämpimälle sohvapaikalle mikä me kohta vallataan... Juokoon teensä keittiössä niinku palvelusväen kuuluukin.