Tämänkertainen valokuvanäyttelyni esittelee takapihan "tilataidetta". Pihalle paistoi perjantaina aurinko ja niinpä kävinkin ikuistamassa kaikkea mihin valo osui. Sakolla oli oma mielipide pensaiden edessä kykkimisestä (neitiä _ei_ pyydetty kuvaan mukaan, kunhan tuli siihen persehtimään kepinjämänsä kanssa...)
"Karvaisia kiviä vaahteran ja pihlajan varjosta". Nämä kivet on louhittu kellarihuoneestamme jonne tulee tarkemmin määrittämättömänä ajankohtana tulevaisuudessa verstas. Sitä ennen pitää kuitenkin päräyttää sieltä muutama kuutio kiveä mäkehen että saadaan sinne huone eikä ryömintätilaa. :D Mutta komiaa on kivi joskin järjettömän kovaa porata. Ylempi kuva on mielestäni aika kiva yhdistelmä pehmeitä lehtimuotoja, kuuran kimallusta ja kovaa kiveä.
"Päivänkakkaranrankoja". Omituinen kokoelma pallukoita kuvassa, jossa katse harhailee määrättömästi. Olemme luoneet kierosilmäikiliikkujan, ja lukuisan määrän uusia hirsipuusanoja, näemmä.
Tikkataulu talviteloilla. Kuvassa kimaltavat norjanangervot.
Kuusen "pienirakeisempaa" kuuraa en onnistunut oikein tavoittamaan mutta makro näemmä toimii kamerassa oikein hyvin.
Talviasuiset koivut ovat nättejä. Tämän näyn voittaa vain männynrungon upean kuparinen hohde kun siihen osuu talviaurinko kullankeltaisena.
Luppa-purkki on saanut kesän ulkona vietettyään kivan pinnan. Melkein yhtä hieno kuin se edellämainittu mänty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti