Pari viimeistä päivää ovat sulattaneet lumia varsin vauhdilla ja rännien tyngät lirisevät solkenaan talon kulmilla. Siitä huolimatta sää on ollut semmoinen että kun nenänsä kääntää auringosta pois päin niin niiiiiiiskaus kuuluu heti. Jotenkin semmoinen "ihan pirun kylmä" vaikka kuinka olisi nollan tuntumassa.
Pekka sai tänään valmiiksi pääty-nimisen palapelin, siis tuulensuojalevytyksen. Taistelun tuoksinassa yläkerrassa olleelta seinähyllyltä putosi Igorin ainoa näyttelyistä saatu kunniapalkintopokaali. Itse pysti on pieni mutta sen jalusta on jotain marmorinnäköistä ja kulmat terävät. Onneksi ei siis pudonnut kenenkään päälle. :D Kyllä saa talo kyytiä!
Katselimme jo eilen puutavarakuormaa ja totesimme että eipä tullut tuulensuojalevysatsi täysimääräisenä. Kun alueella alkoi (suunniteltu, joku sähkönjakelun parannustöihin liittyvä) sähkökatko, suhautimme Lassen kanssa Starkkiin kysymään koska loppu tavara sitten mahtaisi tulla, ja tilasimme samalla nurkkalautoja ja ikkunanpieluslautoja samaan satsiin kun kerran auto on taas tulossa. Jälkitoimituksen ansiosta rahtihinta ei tullut täysimääräisenä, sentään. Tavarat toimitettiin vielä saman päivän aikana, joka olikin aivan erinomaista, koska tulossa on pitkä perjantai (huomenna), ja maanantaikin lienee vielä pyhä. Siihen mennessä olisi Mendolla jo olleet tumput suorina, sen verran vikkelästi tapahtuvat asiat raksalla ja materiaalia on ilmassa jatkuvalla syötöllä (olipa sähköä tahi ei. ;))
Mendo pilkkoi villinä puutavaraa ennen sähkökatkoa "että on kaikesta huolimatta jotain tekemistä". Myös pieni aggregaatti hyrähti käyntiin, niin että sirkkelihommat eivät sähkökatkoon pysähtyneet. Totesin mielissäni että meille on tulossa Valkoinen Talo, ja paljon hienompi kuin tuolla rapakon takana. Kohta alkaa armoton vääntö siitä juuri oikeasta sävystä kun maaleja valitaan. Vaaleaa, pohjamaalattua lautaa nousi seinälle ja ohjeita pukkasi mitä naulankannoille tulee tehdä ennen maalausta. Hienolta ja putipuhtaalta näyttää!
Ai täällä ei sais olla??? Helmille kiipeily ja tutkiminen on elämäntapa.
Tänään ei kuvissa pyöri Raksa-Igoria, mutta yksi komeasti puhki palanut otos Sakon ja Mendon ystävyydestä on pakko laittaa. Sako huomasi aamulla että Mendo peruuttaa autoaan pihaan, ja sklinggg, portti oli auki ja koira juoksi hulluna vastaanottamaan ystäväänsä allekirjoittaneen juostessa ulos lumeen jalassani vain villasukat (muut vaatteet olivat kyllä mutta kenkiä en ehtinyt ottaa kun pelkäsin ettei Mendo huomaa peruuttaessaan karkuteillä olevia koiria). Sain Igorin ja Sakon huudettua takaisin omalle pihalle, ja pian päästiin perinteisiin aamurutiineihin joissa Sako ja Mendo halaavat ja vasta sitten tervehditään muita. :) Sako myös pesee hellästi Mendon silmät ja lopun aikaa sitten töllöttää ihastuneena. Myös pihalla ollessamme Sako mieluusti kulkee Mendon perässä, varsinaiset majakka ja perävaunu. Siihen porttiin tosin pitäisi keksiä parempi salpa... huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti