Ensimmäinen seinä viittä vaille valmiina. Ikkunan pellitykset eivät menneet kerrasta kohdilleen peltiukkojen tehtyä liian kapeat pellit, joten ikkunat odottavat vielä viimeistelyään. Mendo teki pienellä painostuksella tuonne pohjoispäätyyn katon lappeen alle pyytämäni "lintulaudan", että räystäspääskyillä olisi tänäkin keväänä pesäpaikat poikueeliselle "pikkuräystiksiä". Pääskyset olivat viime kesänä vieraanamme pitkästä aikaa, pari vuotta menikin ilman pääskyjen syyhkäilyä pihapiirimme ilmatilassa. Ripustimme myös pari ystävämme isän tekemää linnunpönttöä entisten lisäksi, ja ainakin sinitiaiset osoittavat kiinnostusta lisääntynyttä asuntotarjontaa kohtaan.
Sänkykamarisilmäinen Igor on aina menossa mukana. Ja kun sanon aina, se todellakin tarkoittaa pientä varjoa kannoillani, nämä ovat Igorin maita, ja se kyllä hallinnoi niitä "isännän elkein".
Mendo ja Pekka bongaamassa pääsiäisnoitia? Vai ehkä raapimassa päitään ja spekuloimassa että miten tuo väli virallisen katon ja kuistin väliltä tehdään. Huonompi homma on että aiemmin tehtyä kattoremonttia joudutaan nyt vähän viistelemään seinien paksuuntuessa lisäeristyksen myötä, mutta semmoista se on, vanhan talon kanssa remontit tehdään kiireellisyysjärjestyksessä heti kun saadaan rahaa raapaistua kokoon.
Tämä merkintä oli mielenkiintoinen, se löytyi alimmasta laudoituksesta, mutta ihan rotevasti maalin päältä vaan, ei mistään nurkkalaudan alta tai vastaavasta jemmapaikasta. Kuka myöntää tempaisseensa seinään esihistoriallisen "tägin"!? Seinät kantavat muutenkin kaikenlaisia mittatuloksia ja muita muistiinpanoja pinnallaan, ja irrotetussa lautakerroksessakin oli tarkkoja paikkoja mihin mikäkin lauta oli menossa, on ollut melkoiset pilkkojaiset edelliselläkin kerralla. :D Nyt on talon pinnassa lyijykynän lisäksi huopakynää, mitenkähän hyvin se kestää ajan patinaa lautojen alla?
Rakennusmestari Igor tasapainottelemassa ponnahduslaudalla.
Pekan ilmestyessä näköpiiriin Igor ottaa aina säälittävän ilmeen kasvoilleen ja niinpä Pekka sitä oitis hyviikin, tai kuten tässä tapauksessa, Pikku-Iikori nostettiin eristyslevyjen päälle etteivät pikkukäpälät palelisi. :D
Muut raksa-apulaiset eivät saa ollenkaan VIP-kohtelua, mutta Igor on Pekan suosikki, ja nauttii täysin palkein. Tuo ilta, olisiko mahtanut olla 29.3. oli kyllä viileä verraten muihin päiviin, vaikka lumi kyllä sulaa ja räystäät vihmovat vettä suoraan niskaan kun syöksyputket on remontin ajaksi poistettu.
Helmi kytiksellä, tarkkailu pelaa vaikka kuinka keikkuisit korkealla telineellä.
Pekan ergonomiset työasennot osa 4.
Raksataidetta. Kevät tulee hitaasti mutta varmasti, ajankohtaan nähden erittäin viileästi. Syynä ovat heikot matalapaineet jotka eivät oikein "yllä" tänne peräpohjolaan. Siispä saamme nauttia mannerilmastosta, joka ei kyllä itseäni haittaa, lumi sulaa vähän maltillisemmin, ja toisaalta päivät ovat olleet aurinkoisia ja mikä tärkeintä kuivia, se on remontin kannalta tosi hyvä juttu!
Igor oli ikkunassa tarkkailemassa. Nenänjälkiä alkaa olla laseissa niin ettei läpi näe, mutta siellä työmiehiä kytätään kaikesta huolimatta. Igor tosin jäi kiinni nuokkumisesta, taisi aurinkoisella sohvan selkänojalla olla vähän liiankin mukavaa kun tuppasivat silmät menemään viiruiksi vähän pitemmäksikin aikaa kuin silmänräpäykseksi. :D
Setäkoiria tarkkailemassa tiluksia, kuistikin oli jo kahdelta seinältä levytetty ja koolaukset kiipeämässä korkeuksiin.
Mendo nykäisi seinään lautaa niin että roikina kävi kunnes loppuivat koolausruuvit ja naulat ja vähän kaikki muukin tilapäisesti. Oli mies kyllä siihen malliin väsyneen näköinenkin, että oli aika ajella kotiin palatakseen taas aamulla uudestaan. Ihan hurja työmies on tuo Mendo! (Ja mitä jälkeä, on meinaan naularivitkin viivasuorassa ja apulaudan kanssa tehtyjä, ihan viimeisen päälle!)
Eteläseinustan syreenipensaat "hieman" kärsivät telineiden (ja Pekan) alla, kävin hakemassa sieltä sisälle muutaman tuhoon tuomitun oksan, ja ne availevat silmujaan lämpimällä ikkunalla.
Tänä aamuna (maanantai 2.4.2013 nautimme avautuvien silmujen lisäksi myös kevään ihanimmasta äänestä. Kuulin jo kauempaa että "Onko tuo..? Voisiko se olla..??". Ja oli se, suut auki kuin pikkulapsilla ja kädet kohti taivasta otimme Mendon kanssa vastaan täsmälleen talon yläpuolelta varsin matalalla lentäneen joutsenen. Linnun lumivalkoinen virtaviivainen vartalo piirtyi huumaavan siniselle taivaalle sen lipuessa vaivattomasti yllämme puhaltaen oman kevästointunsa pikkulintujen äänimaisemaan. Kevään on pakko olla ihan kulman takana! Wooooooow!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti