Mendo oli eilen kopistellut telineet valmiiksi talon eteläseinustalle, joten Pekka pääsi riipimään lautoja ylhäältä. Talossa riitti juttuseuraa Pekalle sisäpuolellakin, raitatypsyiltä lensi sokka kun Pekka työnsi välillä kouransa ikkunasta rapsuttaakseen tiiviisti tuijottavia "apureita. :)
Lautatavaraa oli ilmassa siihen malliin että oli parempi tarkistaa milloin oli turvallista työntää nokkaansa ulos.
Mendo aloitti tuulensuojalevyn (Runkoleijona) sovittelun seinälle, ja siinä on kyllä mies jonka valitsen tiimiini jos pitää jotain pakata tiiviisti. Niin on tarkka ja tiukka palapeli koossa tuolla pitkällä sivulla, ja seinä oli valmis ennen työpäivän päättymistä.
Koirat seurasivat silmä kovana ikkunoista, missä kukakin menee, Huisi valitsi tarkkailuikkunakseen sen jonka edessä olevalla sohvalla oli myös aurinkoläikkä. Täysi hyöty irti tilanteesta!
Todistettavasti Huisi oli muun porukan kanssa ulkona, etsi Igorin kanssa täkyjä roskakasoista ja muuta semmoista eleganttia mitä tuon kuvan kaunokaiselta voi odottaa. :D
Melkein sievä naamakuva, prinsessa puikkasi kielen ulos melko "sopivasti". :D
Helmistä on kehkeytynyt ronski raksakoira, käymme välillä tsekkaamassa miltä ulkopuolella näyttää. Samalla nostelemme hyllyiltä putoilleet esineet lattialta, tavaraa meinaan tulee alas kun seiniä riivitään, nauloja irrotellaan ja ylipäätään talossa tuntuu kuin olisi sisällä nyrkkeilysäkissä, etenkin silloin kun kahta seinää työstetään samaan aikaan. Helmi ja Sako lähtevät ulko-ovesta kuin telkät pöntöstä, niillä on pitkät juoksupolut halki pihan ja kun sitä käy testaamassa kymmeniä kertoja päivässä niin kasvaa siinä kunto väkisinkin.
Ronttikin kiipeili tutkimassa telineitä ja Mendon työkaluja. Mendollakin on koira, joten mies joutuu ristikuulusteluun aina astuessaan ovesta. Pitäähän se tarkistaa ettei sakemanni piileskele housunkäänteessä.
"Pakollinen" Raksa-Igor. Igoria harmitti kun kivikasa oli niin löyhää ettei pitävää jalansijaa meinannut saada mistään, auringon lämmittämällä kivellä oli mieluisa päivystyspaikka. Kivi on peräisin vielä rakentamattomasta kellarihuoneestamme josta olemme louhineet kalliota (mustaa graniittia??) saadaksemme riittävän huonekorkeuden aikaan. Kivi on nostettu vain ulos huoneesta ja mielestämme "pois tieltä". Noh, julkisivutyön tiellä se keko nyt oli sitten ainakin, mutta se nyt on kaltaisessamme suurpiirteisessä taloudessa enemmän sääntö kuin poikkeus että "kaikki on sopivasti rempallaan". Välillä vannomme uhmakkaina että vielä jonain päivänä talo on siisti, tavarat sisällä ja ulkona omilla paikoillaan ja piha hoidettu. Toistaiseksi elämme enemmän tai vähemmän hallittua kaaosta, emmekä ota asiasta liikaa "ressiä". Pääasia että perushommat ovat kunnossa, katto pään päällä, koirilla ruokaa jne. Mitenkäs se kiinalainen sananlasku meni: Elämässä ei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään niin kovin tärkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti