Kevätpäiväntasaus laukaisi selkeästi kevään odotuksen imusuonissani, ja annoin aviomiehelleni tehtävän: tänä vuonna tehdään, siis teetetään, talolle uusi nuttu ja lisätään vähän tuulensuojaa väliin, tarjouksia pyytämään mars. Sattuipa sitten, että pari urakoitsijaa kävi jo katsomassakin ja pari ei koskaan edes ehtinyt tänne asti kun ystäviemme kautta saatu vihje hyvästä kaksikosta poiki vierailun. Nämä sedät olivatkin sitten aivan eri maata, talo pengottiin niin sisä- kuin ulkopuolelta ja erilaisia ratkaisuja vertailtiin aikalaisiin taloihin. Kierrettiin, koplattiin, kiivettiin ja kontattiin. Siinä missä edellisiä kävijöitä varten on koirat laitettu sisään, nämä tulijat halasivat, silittivät ja vanuttivat koko hunnilauman läpi moneen kertaan. Ei niin että sillä olisi työn teon kannalta merkitystä, mutta kyllä se monikoiraisessa perheessä helpottaa, etenkin kun tämä remppa ei ole mikään viikonloppuponnistus vaan ottaa kuukauden päivät ja pihaa ympäröivä aita on ollut osittain kiinni seinissä jotka nyt ovat kasassa tuolla pressun päällä. Fiilis oli todella hyvä että nämä osaavat tuon ammattipuolen ja heillä on pelisilmää näiden "ei niin suorien ja standardimittaisten" talojen kanssa. Tarjousta ja sopimusta tahkottiin niin kauan että siitä tuli hyvä. Aikaa päätöksentekoon meni kymmenen minuuttia. Jännä nähdä syntyykö "hätäilemällä" myös mahtijuttuja! Se on nyt tai ei koskaan! Carpe Jugulum! ;)
Igor ihmetteli hangella istuen että mikäs tänne nyt iski, mutta se oli julkisivuremontti. Eniten ehkä yllätti takavasemmalta tuo aikataulu, remontti alkoi samana päivänä kun sopimuksessa oli nimet, 22.3.2013. Nyt ollaan sitten jännän äärellä kun mietitään että mitähän kaikkea sitä tuli unohdettua tai vaan jätettyä talon seinustoille viime syksynä, siellä on lumen alla vaikka ja mitä, muun muassa se maanpinta jolle rakennustelineet pitäisi laittaa. :D Tämä kuva käy myös todisteesta että tuolla koiralla ei ole aina kylmä, sillä se aina huomatessaan raksasetien katsovan siihen päin alkoi nostella jalkojaan niin surkean näköisenä että seisoi parhaimmillaan vain yhdellä etutassulla muiden ollessa ilmassa. Tämä Oscarin arvoinen näyttelijäsuoritus johtikin moneen reissuun jossa koira löytyi milloin kenenkin takin sisästä.
Ensimmäinen virallinen raksapäivä (lauantai 23.3.) alkoi armottomalla kahvinjuonnilla ja palaveeraamisella Mendon kanssa siitä, mitä tavaraa pitää tilata ja kuinka paljon ja kuinka pirun nopealla toimitusajalla se onkaan saatava perille! Vertasimme nettikauppoja, mutta juuri tuon aikataulun haasteellisuuden vuoksi päädyimme Lassen kanssa suhaamaan ostoslistamme kanssa Starkkiin joka teki nettikauppaa halvemman kokonaistarjouksen ihan kelpo hinnoilla. Toimitusmatkakaan ei ole pitkä kun pystyy käyttämään paikallista kauppaa, tavarat tulevat tuosta n. viiden kilometrin päästä. :) Koitin ravata ottamassa kuvia talosta ennen remontin alkua, tässä sanotaan heipat oranssiin vivahtavalle punaiselle värille, remontissa pintaan tulee jotain uutta, tai jotain vanhaa, pääasia ettei tule sinistä. Saapa nähdä. :)
Rakennustelineet saadaan vasta maanantaina, mutta sepä ei estänyt pitkänhuiskeaa Mendoa ryntäämästä purkamaan seinää niin korkealle kuin mies kantohangella (ja sorkkaraudalla varustautuneena) ylettää. Seiniä tutkittiin ja huolella, koska talon aiemman omistajan muistelo tuon pystylaudoituksen takana olevasta vinolaudoituksesta osoittautui vääräksi. Siellä on takana vain (terva-?)pahvi ja purut, viistolaudoitus lienee sisäpuolella. Mendon ammattiaito pelasti meidät ensimmäisen kerran, jos olisimme ryhtyneet hommaan kaksin Lassen kanssa, olisimme tempaisseet aiotut kaksi lautakertaa pois ja saaneet purut syliimme. Seinien rakenne oli muutenkin vähän jotain muuta kuin mihin olemme telkkarin raksaohjelmia katsellessamme tottuneet, sillä mitään tuuletusrakoja ei ollut. Siitä huolimatta seinistä irrotettu puu oli kuivaa ja maalaamattomasta pohjastaan aivan uudenveroista, eikä edes tuo rakennusvuoden (-54?) lauta ollut lainkaan hassumman näköistä. Ei sitä nyt pintaan jättäisi, mutta sinne alakerrokseen se hyvien tuuletusrakojen seuraksi jää kyllä ilman huolenhäivääkään. Mento rapsutteli uinuvat kärpäset ja niiden mukanaan roudaamat "lisäeristeet" pois lautojen välistä, iltasella tiaisilla mahtoi olla melkoinen noutopöytä katettuna, sen verran kovaa rapistelua siivekkäät pitivät talon ympärillä. :)
Kuistin päätyikkunan kohdalla tulivat ensimmäistä kertaa näkyviin talon kaikki värit, tai ainakin lähes kaikki, Mendo epäili ihan alkuperäisimmän sävyn olleen vielä vaaleampi vihreä, jota löytyi jostain seinästä. Mutta tässä nyt ainakin se top 3. Punaisen alla keltainen joka oli kirkkaampi kuin kuvassa, tuo nyt näyttää semmoiselta sinapinväriseltä, mutta sävy oli oikeasti tosi kiva. Ja sitten aiemmassa pystylaudoituksessa tuo vihreä, joka sekin oli syvempi tuolla varjon puolella johon aurinko ei ole porottanut niin kovin.
Älä tee tätä kotona. Ammattilainen asialla, ruuvaamassa irti tikkaita joilla seisoo. :D
Keittiön ikkunan alta löytyi pellistä tuommoinen iloinen ukko kyljeltään, lienikö joku peltivalmistajan leima vai mikä?
Kuunneltuaan satojen naulojen narsketta niiden irrotessa seinästä ja tassuteltuaan mukana tutkiskelemassa pihalla hunnilaumani on autuaan väsynyt. Koirat ovat yleensäkin todella raukeita sen jälkeen kun meillä on käynyt vieraita, eikä tämä keveästi työpäivän mittainen "spurtti" tehnyt poikkeusta. Igor tuli kanssani keittiöön ryhtyessäni "raksasopan" valmistukseen. Olin tuonut hamsterinhäkin siivousta varten purua sisään lämpiämään. Igor muitta mutkitta hyppäsi puruämpäriin, kiepsahti ympäri ja nukahti samalla sekunnilla, remontointi on selvästi uuvuttavaa. Mikäs siinä, puhtaita luonnonmateriaaleja suosimme niin remontissa kuin eläinten kuivituksessakin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti