Perjantaikohan se oli kun oli oikein hieno auringonpaiste. Takapihan ruususta löytyi yksi pakkasta uhmannut punaposki, joka näivetyksessäänkin antoi toivoa kukkien jälleennäkemisestä.
Pajunkissat täplittivät koivikkoa jotka vuorostaan huurteisina raidoittivat taivasta.
Sää kääntyi huonommaksi, mutta niin vaan viikonloppuna suhahti pohjoispääty valmiiksi.
Igor silmäilemässä uusia ulottuvuuksia. Mendo menee läpi harmaan kiven, ja verkkoaidan. Viimeinen pätkä raksatelineitä on kuin ponnahduslauta, ja koiria pitääkin valvoa etteivät ne hyppää vapauteen telineen päästä.
Ensimmäinen krookus oli kuvattava mahdollisimman nopeasti ja kukan ympäristöä siivoilematta, yleensähän koirilla on pettämätön vaisto astua juuri siihen mihin ihminen katsoo, vaikka kohde olisi metrien päässä. Siis edellyttäen että tuo kohde voi mennä rikki tai littanaksi. Yritäpä samalla tavalla ohjata koiran tassua katseella silloin kun haluaisit siltä täsmällisen suorituksen vaikkapa agilityradalla, ei toivoakaan!
Sakolta leikattiin silmäluomesta kasvain viime viikon tiistaina. Tikki on vielä paikoillaan mutta Mendo ei oikein kestänyt nähdä ystäväänsä "pönttöpäisenä" eli suojakaulurin kanssa. Minua koiran harkinta ja hellävaraisempi navigointi tuon läystäkkeen kanssa ei kyllä haitannut, mutta koska Sako ei ollut osoittanut mitään hinkkaamisintoa silmäänsä kohtaan, poistimme kaulurin juhlallisin menoin. Voitte vaan arvata miten onnesta soikeaksi koira meni, ei niin että se olisi huomannut kaulurin poistumista mitenkään ylenpalttisen riemukkaasti, mutta siitä kauluria kiinnittäneen pannan alta kyllä kutitti mehevästi! Myös vauhti ulkona kasvoi entisiin mittasuhteisiinsa ja meno oli melko extremeä kun "ei yhtään tarttenu varoa", muka. Huhhuh.
Maanantaina tuli keittiön seinusta ikkunanpieliä lukuunottamatta valmiiksi. Sunnuntaina valmiiksi leikellyt laudat suorastaan hyppäsivät seinälle, vaikka Mendo kyllä puheli jotain että ne eivät varsinaisesti hypänneet tuonne ylälappeen alle. Kuulemma väli kuistin katon ja ylärännin välillä on pieni kuin piru itte, ja peltiprofiili terävää miehelle joka on siellä pitkällään.
Sateen sattuessa kannattaa valita kuiva purukeko sirkkelin alta suojapaikaksi. Ja taas tarkenee tähystää!
Huisia pidettiin vastoin tahtoaan ulkona, se ei laisinkaan arvostanut myöskään hihittelyäni.
Rontti tähystelee autopaikoille. Sillä on ollut taipumusta mennä liian reunalle ja sitten pudota hupsistupsis milloin mihinkin, kaksi näyttävintä olivat putoaminen laiturilta lampeen sekä pitkospuilta suohon. Toivottavasti loppuremppakin menee ilman haavereita! Kuisti vielä odottaa uutta kuorta, mutta kohta ollaan enää lähtöitkuja (ja "pikkusesti siivoomista") vailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti