Vesipetoeläintenpäivä.

Saatuani osa-aikatyön Lohjan seudun mielenterveysseuran toiminnanohjaajana/tukikoirakkokoordinaattorina pidimme tukikoirakoiden kanssa palaverin jossa edelleen huudettiin joota ja jihuuta jo aaaaikaa sitten puhutulle vierailulle koirauimalaan. Tänään oli sitten se päivä kun pakattiin autot ja hurautettiin Hyvinkäälle Onnenkoiraan.

 Tämä oli Vimpulle mieleen, meinattiin jo lyödä vetoa siitä meneekö emäntä koiran perässä veteen, sen verran kuumana Vimppu kävi jo altaan reunalla. Hupaisaa oli seurata myös tahtojen taistelua ensimmäisestä veteenmenosta, Vimpulla on sama kuin kaikilla muillakin koirilla, rampilta pitää peruuttaa pois heti kun vesi nousee, noh, vesirajaan asti. Kun ensimmäinen kunnon kastautuminen oli suoritettu, ei millään ollut enää mitään väliä, täyttä eteen!

 Taustalla sutii muitakin sulavin liikkein, ja olin hiljaa mielessäni oikein ylpeä miten hyvin koirat suhtautuivat toisiinsa vaikka leluja lenteli ja vauhti oli kova. :)

 Bruno tuolla taaempana keksi omia uimareittejä ettei sen olisi tarvinnut luopua lelustaan. Se tuntui nauttivan täysin siemauksin uimisesta.

 Mia oli Miss Märkä t-paita -kilpailun kiistaton voittaja Hilma-nöffin kanssa.

Tämä kuva kertoo millä suorituksella tuo voitto ansaittiin. Vettä oli ilmassa kokolailla helkkaristi aina kun Hilma sai tukevaa maata tassujensa alle. :D

 Mintulla ja Hannelella oli pientä kiistaa vesilelun hallinnasta, mutta hyvinhän tuo yhteistyö lähti käyntiin kun Minttu hoksasi mistä on kyse.

 Pilkku oli kirjaimellisesti Uitettu Koira.

 Mukana oli myös (kirjoitushetkellä, tuskin kovin kauaa) kotia etsivä Romanian rakkauspakkaus (rescue siis) Goljat. Vähän oli jännää..

Goljat nukkui tulomatkan sylissäni ja olin siihen aivan myyty. Niin luottavainen ja liikuttava pikkujäppinen. Pentukuumeeni taitaa olla kroonista sorttia.

 Fanni-corgi (oikealla) on varmasti ollut edellisessä elämässään saukko, se oli aivan elementissään vedessä toisin kuin Lily joka ei ollut ollenkaan varma hankkeen järkevyydestä.

 "Onks pakko jos ei haluu?"

 Minä olin liikkeellä ilman koiria kun Tikalla oli juoksu eikä ne kaikista "vesipedoimmat" koirani ole sitä sosiaalisinta sorttia. Nautin kyllä täysin palkein muiden katselusta ja kannustamisesta. Samaan tyyliin "turistimatkalla" olivat nämä "nuoret rakastavaiset" Marko ja Päivi. ;)

 Liinu oli terhakkaana menossa ihan mihin vaan. Liinussa on puolet yorkshirenterrieriä ja puolet silkkiterrieriä, kuivasta koirasta tuon "kahtiajakoisuuden" näkee selvästi heti kun tietää mitä katsoo.

 Mäyräkoirien (Minttu ja Myy) imussa sai myös Lily-corgi vauhtia tassuihinsa. Totesimme että kateus ja vauhtisokeus on oikein hyvä motivaattori koiramaailmassa.

 Kun pienemmät olivat omalla uimavuorollaan, Mia vietti melkoisen tovin tässä hommassa.

 Onneksi Marko lohdutti turbiinikuivattua Hilmaa heti ulos päästyämme.

 Pilkkukin oli levollinen ja ihana oma itsensä eikä enää laisinkaan uitetun koiran näköinen.

 Pilkku ja Bruno yrittivätkin aina hivuttautua paitsi halimaan, myös uudestaan ovesta sisään uimalaan, ne olisivat selvästi olleet menossa uudelle rundille. Varsinaiset teräskoirat!

 Nauroin ääneen tätä kuvaa, niin on koira kuin on omistaja, vai toisin päin? Molemmat ovat kyllä melkoisia höpöttäjiä. :D

"Mä oon jo ihan väsynyt, ettekä te antaneet edes nyyttäreiden herkkupöydästä mitään mulle vaikka olen aivan näännyksissä. Mentäiskö jo kotiin?", kysyy Minttu.

Hauskaa oli, kuulin taustalla paljon porinaa että "seuraavan kerran kun tullaan, niin..."
Eli seuraavaa kertaa odotellessa!