Lemmikkipalstat -niminen foorumi kokoaa yhteen melko kokonaisvaltaisen kattauksen suomalaista (ja ulkosuomalaista :)) lemmikkiharrastajistoa. Yksi kiistatta valovoimaisin kirjoittaja on nimimerkki "Arctic Lady", joka Suomessa käydessään aiheuttaa minisensaation. :) Häneltä ja muilta kirjoittajilta olen saanut monen monta neuvoa ja mielipidettä (niitä meillä on jokaisella yksi tai useampia!) asiaan kuin asiaan, ja väitän että eritoten taipaleeni ensimmäisen koirani kanssa olisi ollut melko erilainen ilman tuota värikästä yhteisöä. Mutta asiaan: Koska Arctic Lady, eli Päivi, oli käymässä, hän järjesti koirakävelyn Helsinkiin. Ohjelmassa oli ensin pientä siedätysharjoitusta koirille jotka syystä tai toisesta rätisivät remmissä kanssaeläjilleen. Neuvoja ja kannustusta sateli. :) Sitten kävelylle, isommalla tai pienemmällä metelillä ja sopivia välimatkoja ylläpitäen. Koirat joita omistajat eivät toivoneet lähestyttävän olivat saaneet hihnoihinsa keltaista väriä ja ystävälliset koirat vihreää. Moni "keltaisen koiran omistaja" huomasi tapaamisen aikana koiransa olevan sittenkin "vihreä", ihanaa yllättyä iloisesti. (Itse päätin mennä yli siitä missä aita on matalin ja valitsin mukaani laumastani vain Huisin ja kääkkäsedät Egon ja Igorin, ja kennelpoika Lassen. Tällä porukalla oli kivaa reissata kun tiesin että kaikki ovat sosiaalisia ja "puhuvat hyvin koiraa". Menin siis rentoutumaan! :D)
Kuvassa arvokkaasti asteleva borzoi osoitti olevansa säänkestävä kahlailemalla rantavedessä samaan aikaan kun osalla ihmisistä oli vesitippa nenissään, sää oli koleahko ja sateinen, ihan ehta syyspäivä siis.
Vetokoirilla oli vetokoirien meiningit. Vain liian lähelle eksyneet liian innokkaat tutustujat saivat haukkukonsertin tältä kaksikolta (puhun edelleen koirista..).
Tämä perhoskoira hiipi parkkiksella Igorin luo tutustumaan todella varovaisesti ja hienovaraisesti. Ihana. :)
Myös koirattomille innokkaille lenkkeilijöille löytyi talutettavaa. Kuvassa näkyvä kelpieneitokainen ihastui loppulenkistä Egoon, niiden luonteet olivat aivan samanlaiset. Sielujen sympatiaa siis, kun molemmat vakuuttelivat kilpaa harmittomuuttaan toisilleen, silmät riemusta kiiluen. :)
Täältä tullaaaaaan! Aina välillä marmatetaan että Lemmikkipalstalaisilla on hiekkaa "siellä", ja nurja asenne ja kaikki päin, no vaikka honkia. Tuli kyllä kumottua sekin väittämä. Iloista naamaa toisensa perään rymysi tulemaan mäenkönkäreen yli. Toki kirjoittajilla on omat vakaumuksensa ja ajatuksensa ja tosiaan yksi tai useampi mielipide, mutta pääsääntöisesti asialliseen kysymykseen saa asiallissen vastauksen. Porukalla on myös aivan hurja määrä kollektiivista tietoa jaettavanaan, kaikkia virheitä ei tarvitse tehdä itse, myös muiden jakamista kokemuksista niin hyvässä kuin pahassa voi oppia. Vaaditaan vaan iso annos maalaisjärkeä, vähintään puoli annosta medialukutaitoa, ja välillä vain sanojensa asettelu uudestaan. Huolimattomat ilmaisut voivat antaa täysin väärän vaikutelman, ja siitähän se sitten lähtee. :D Yleisesti ottaen hyvä lukija on myös hyvä kirjoittaja.
Ilomielellä!
Ei ihan vastaa iltapäivälehtien kuvaa dobermanneista ja niiden omistajista? Ihana ja nauravainen emäntä kurkkimassa puun takaa. Koirat rauhallisia ja hyvätapaisia. :)
"Ja taas mie istun, vitsi mie oon ollu persiilläni jo monta kertaa, mie haluisin mennä KAIKKIEN noiden luo!"
Sainpas napattua kuvan, valloittavia bernhardilaisia lymysi rantahatelikossa, kun pitkäaikainen (ja Lemmikkipalstoilla tavattu) kaverini Jannica saapui paikalle katraansa kanssa. :)
Minä ihastuin tässä seurueessa tuohon uroskoiraan (äidin ja tyttären välissä), jolla oli aivan valloittavasti elehtivä ja liikkuva komia kiehkurahäntä ja sympaattinen nassu. :)
Rantamaisemissa oli tilaa jokaiselle hakea sopiva paikka pikku levähdykselle.
Päivillä oli talutettavanaan erään palstalaisen thai ridgeback -rotuinen koira. Seurailin parin työskentelyä hetken kävelyn aikana, ja opin (jälleen) paljon.
"Freeeeeeze, they've got a camera!" Letkan häntäpää tyssäsi kuin tossu siihen ihteensä, iskikö väentungos vai vaan ujous. :)
Seurueen nuorin koira on kuvassa oikealla, ihanainen, löttänäinen, kaikkien kaveri pentuinen. Mie tykkäsin kovin vaikken ehtinytkään haliruttaamaan sitä. :)
Tähän kuvaan osuivat sattumalta lenkin pienimmät ja suurimmat koirat. Igor oli mielissään chihujen laumasta, joka parkkeerasi rannalla viereemme. Minua ja Lassea ei myöskään haitannut, pidämme chihuista hurjasti.
Igor esittää "kevätjuhlaliikkeitä", ja chihu vastaa tekemällä halloween -ilmeitä. :D
"Saanks mie lähtee noiden mukaan, saanko?!", kysyy Ego, joka tunnustaa väriä.
Tältä siellä niemenkärjessä sitten näytti, kuvasta ei uskoisi että mukana oli yhteensä 55 koiraa omistajineen, taluttajineen, ja muine intoilijoineen. Kuulin takaani "Lähden kyllä ilman muuta seuraavallakin kerralla mukaan, olipa hauskaa!"-tyyppisiä lausuntoja useammankin, joten uskon ettei Päivin tarvitse seuraavallakaan visiitillään yksinään ulkoilla. Kiitos järjestämisestä, ylitin varsin kotinurkissa piileskelevän itseni ilmoittautumalla ex tempore mukaan. Kannatti!
"Joko mennään?", kysyvät Huisi ja Igor iltapäivän hämärtyessä kohti iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti