Vauhtia ja vaarallisia tilanteita osa X

Starttasimme Helmin kanssa LÄGI:n kisoissa sekä hyppy- että agilityradalle. Hyppyradalta tuloksena 25 ratavirhepistettä ja mutasarjan mestaruus. Agilityradalta saimme hylkäyksen totaalisen turaamisen päätteeksi. Ei sillä, Helmillä oli hauskaa alusta loppuun asti (mikä on yleisön hauskuutustakin tärkeämpää).

Tässäpä pieni tutkielma-kooste-kauhistus kilpailusta. :)

Tuntuuko teistäkin välillä että Helmi hyppää pikkuisen kaukaa? (kohteena siis tuo punainen este...) Tämä oli se kevyt laakaloikka jossa rima jäi ylös, seuraava setti samasta kohtaa oli sitä sarjaa jossa yleisurheilun MM-kisojen tunnelmaan referoiden "askelmerkki oli ihan poskellaan".

Tässä päästiin hyppyradalla vihdoin vauhtiin. Mikä siinä on että jos nainen pienessä päässään kehittää kaksi vaihtoehtoista ohjaustapaa tiettyyn radan kohtaan, imaisee aivonsa alaselkäänsä heti pillinvihellyksen kuultuaan eikä suorita niistä kumpaakaan?

Pituushyppyä ala Helmi. Hiekan pölähdyksestä voi päätellä mistä likka on taas ponnistanut. Tulee aika etsimättä mieleen sanonta "when pigs fly", Kaisa-emakollakin on jalat irti maasta. :D

Helmi sai radalta saaliin. Likka oli niin onnellinen kun koira vain voi olla. Ihmiset paijasivat ja sai rynniä täysillä.

Hyppyradassa oli vielä jonkinlainen järjen hiven mutta agilityrataa (joka siis eroaa hyppyradasta niin että radalla on kontaktiesteitä jotka koiran pitää suorittaa niin että se osuu oikeisiin pintoihin esteessä, pelkkä lennokas ylitys ei siis riitä. Kukahan kertoisi sen Helmille) kuvastaa seuraava kuva aivan täydellisesti:


Huomatkaa rima joka ei ole vielä edes koskettanut maata kun olemme jo matkalla romuttamaan seuraavaa estettä. :D Vakavasti ottaen, se jos koira kyntää naamallaan maata A-esteeltä tai puomilta noin puolestatoista metristä hypättyään täydessä laukassa ei ole hauskaa vaan onnettomuus. Helmi lähti lapasesta siinä joskus alun jälkeen ja tapasimme seuraavan kerran puolivälissä kepeillä (jotka Helmi otti huolimattomasti/väärin vaikka niiden piti olla paraatiesteemme kulmasta kuin kulmasta... arvatkaa pystytetäänkö ensi viikolla keppejä tonne "peltoon" ja kiivaasti), seuraavan kerran sitten maaliviivalla. Jatkossa täytyy ilmoittaa Helmiä vaan hyppyradoille jotka eivät vaaranna koiran terveyttä ennenkuin kontaktiesteet ovat niin hanskassa ettei likka tapa itseään niillä kisatilanteessakaan.

Noh, eipä tarvitse miettiä, mitä tehdään (taas) talvikaudella. Alkaa pikkuhiljaa hävettää kun koulutuspaikkahakemuksissamme lukee joka julmetun kerta tavoitteena kontaktipintojen koskettelu tassuilla... Noh, eipä se ole staffeille (tai muillekaan) tavatonta. Helmin Irmeli-kasvattaja pisteli tänään Helmin puolisiskon Finan kanssa tassulla koreasti kolmosluokan radalla eikä sielläkään ihan joka kontaktiin osuttu jos ohjaajan keskittyminen herpaantui yhtään. :)

Kisat olivat kaikkiaan varsin onnistuneet, etenivät kivasti ja sää oli mitä mainioin. Koko viikon uhkailtu saderintama kuuroineen vain uhkaili meitä pitemmältä. Porukalla oli mukava tehdä hommia. Krissen ratakuulutukset kyllä maustoivat koko "sopan". Kuten kilpailijatkin kiittelivät, oli kiva kuulla lisäinfoa kilpailijoista ja statistiikkaa muutenkin siinä ohessa, sehän oli jo suoranainen _juonto_ tällä kertaa. :)