Kuinka esitellään koiranpentu Hunnilaumalle? (Petriina halusi tietää mitä russelilaumassa kasvanut pentu tykkäisi "muunrotuisista".) No testataan! Tässä kaava:
1) Kaivetaan pentu esiin ystävän autosta.
2) Pussataan pentu puhki.
3) Haetaan kamera.
4) Valetaan takapihalle namipaloja hunnien etsittäväksi.
5) Lasketaan pentu sekaan ja nautitaan sirkuksesta kameran laulaessa lauluaan.
(Koko Hunnilauma, 7 koiraa, oli paikalla Stellaa tervehtimässä. Vain osa osui kuviin ja staffit laitettiin niiden "väsyessä" sisään ettei tullut turhia tupenrapinoita.)
"Samaa matkaa." Vähän täytyi tuossa vaiheessa vielä edetä "suu viivana" kun ei vielä tiennyt että isoin = nynnyin.
"Mä voin ihan hyvin tulla tämän raidallisen takajalkojen välistä ja viedä siltä aarteen silmää räpäyttämättä." Tikka oli niin ihmeissään että Stella otti siitä voiton alivoimalla. :D Stella sai tämän episodin jälkeen viedä kaikki täkyt Tikan suusta ilman vastarintaa.
Ei se koko vaan se asenne. Stella on kyllä ollut paikalla kun itsetuntoa jaettiin, ihan tyynesti se tepasteli ympäri pihaa, sitä ei hetkauttaneet isot eikä pienet, naskalihampaista sai kyllä muistutuksen jos ei lähestynyt kohteliaasti. Paria poikkeusta lukuunottamatta pelkkä lavasäteily riitti pitämään dobermanninkin "varpaillaan".
"Eihän me ees tehty mitään??!!!" Pennut esittävät viatonta, vaikka Petriina arveli myllyn olevan tulossa kun taas oltiin samassa multa-aarteessa kiinni. Ei tullut, näitä huvittavia ilmeitä vaan. Oikein semmoinen "kumman korvat on alempana"-kilpailu. :D
Tikka alkoi olla väsynyt rällättyään Sakon kanssa ympäri pihaa, pentukin sai nyt liikuskella ilman kylmää nenää häntänsä alla.
Sitten se rakkaus! Lempi leimahti Igorin ja Stellan välillä heti kun muu paininjytke ympärillä hetkeksi vaimeni. Igor oli kierrellyt Stellan kintereillä varsin kiinnostuneena ja selvästikin haki pientä "hevosenleikkiä" valta-asetelmia testatakseen. Saamansa piti.
Voi ilon päivää mikä pystypaini näiden välillä seurasikaan, Igor oli aivan hullaantunut pikkuisesta seuralaisestaan. Tässä se näyttää kieltä kuin kertoakseen että "tää leidi on sitten MUN tästä eteenpäin".
Kaverikuva.
Ihan hyvin oli pienellä pokkaa, Sakon ja Tikan painijytinöihin oli suorastaan pakko päästä mukaan.
Perässä piti kaahata, eikä ollut yrityksestä kiinni mutta ihan vielä ei pysynyt kaksikon kannoilla vaikka kuinka viiletti pikkujaloilla ja karjui sotahuutoa mennessään. :D
Yksi kuva, kaksi erillistä härdelliä. Sako ja Tikka juoksivat hullunruntua ympärillä ja Huisi koitti parhaansa mukaan leikittää Stellaa.
Arvatkaa vaan kumpi tätä leikkiä johti? Tämä vierailija oli kyllä ehdottomasti kylmäpäisin, sosiaalisesti lahjakkain ja ennen kaikkea suloisin pieni naskalihammasterrieri mitä meillä on ikinä käynyt. Uudestaan heti kun vatsaa lakkaa kivistämästä se kaikki nauraminen mitä noiden edesottamusten seuraaminen väistämättä aiheutti. Ihan mahtipäivä!
