Sako pääsi äitienpäivänä kaahailemaan kaveriensa kanssa. Pois alta risut ja pienemmät männyt, kaksikko äly ja valo (Sako & Gutsy) tulee taas. Kuin ihmeen kaupalla (ja vanhempien salamarefleksien ansiosta) ketään ei keilattu nurin. Goro vanhimman oikeudella halveksi nuorisoa suureen ääneensä, Sakon maaniset poskipusutkaan eivät saaneet herraa leppymään närkästynyttä tuhahtelua pitemmälle.
Kaimani Kaisa tuumi kameratulituksestani että "jaa sinä otat pyllyreikäkuvia?" Tässä todiste siitä että tästä kauhuparista sai kuvan jossa peräpeilit ovat säädyllisesti peitettyinä vaikka hana pohjassa mennäänkin. :)Ja sitten otsikkoon joka selittyy seuraavalla:
Sako alkoi yskiä. Tarkkailimme muuta laumaa mutta muilla ei ollut mitään vaivaa. Oireet tulivat aina nukkumaan käydessä ja aamuyöstä. Armoton köhiminen ja kakominen ilman näkyvää tulosta. Iltaisin Sako tuli sisään sen hajuisena kuin se olisi mättänyt täyslaidallisen ihmisen "sitä itseään" kitusiinsa. Kun tämä jatkui kolmatta päivää eikä mieleeni tullut mitään paikkaa missä se olisi saanut niin tasalaatuisen lemuista sonthaa ulottuvillensa ylipäätään alkoivat jäljet johtaa sylttytehtaalle. Toden totta, olin laittanut nokkosia veteen lillimään jotta ne kävisivät ja muodostaisivat ylen halpaa ja riittoisaa typpilannoitetta. En ollut hetkeen tsekannut litkun olomuotoa, mutta nyt se kävi ja kukkui... ja haisi identtiselle Sakon kanssa. Ilmanko jumaliste yskittää koiraa joka kiskoo kitaansa ulolta haisevaa mäiskettä joka lisäksi on helkkarin hapanta, sisältää nokkosen poltinkarvoja ja ties mitä muuta jännää.
Kyllä maalla on mukavaa. ;) Nyt em. astia on portin toisella puolella mutta Sakoahan se ei haittaa koska portistahan pääsee yli. Ämpäristä voi hakea maistiaiset mukaan ja sitten suksia naapuriin Eilaa tervehtimään. Arvasitte oikein, korkeammat portit ovat ostettuina ja asennusta vailla. Jäämme odottamaan mitä tuo älykäs ja arvokas palveluskoira keksii seuraavaksi.
