Tuhoja monilla tahoilla

Krissen (ks. linkit tuosta blogin ohesta) ja Anninan kanssa mietittiin maanantaina agilityssa koiriemme tekemiä tuhoja ja erikoisteemana olivat ne tuotteet jotka todistettavasti on tullut koirasta LÄPI, eli pelkät revityt eivät kuuluneet laskuihin. Tässä listauksessa on "hupaisimpia" tuhoja koiriltani, huomioon ei oteta maisematuhoja pihalla tai staffia kestämättömiä leluja.

Rontti:

Kaukosäädinohjattava pistoke jossa oli kilpikonnien ulkosuodatin kiinni. Vain pistorasia hajosi ja otti ilmeisesti vastaan sen virran mitä oli tarjolla kun pentu upotti hampaansa johtoon. Koska tuo pistoke kerran katkaisi virran, saattoi pentu jatkaa johdon syömisen poikki asti. Kielessä musta läntti muistona.

Viime talvena Rontti "taantui nuoruuteensa" ja söi talon ulkopuolelta antennijohdon erään talvipäivän iltana. Olin nähnyt sen vilkaisevan johtoa patsastellessamme pihaa ihmettelemässä vieraideni kanssa ja illalla se sitten meni poikki. Rontti myös varmisti etten edes yritä liittää johtoa enää yhteen irrottamalla siitä n. 15cm pätkän välistä. :) Rontin kaatamia puita ja pensaita ei edes lasketa. Rontti kulkikin Olarissa nimellä "tulitikkutehdas" koska aina pysähtyessämme juttelemaan se alkoi katkoa oksia lähipuskista tai pilkkoa puita ...-päreiksi.

Ego:

Olimme menossa vaellukselle, Ego n. 5-kuinen. Pojat laina-auton takatilassa. Kuulin sieltä jotain kilinää mutta totuus valkeni vasta perillä kun takaluukku avattiin ja huomasin Egon irrottaneen joka ikisen metalliosan nahkahihnastaan (ns. koulutushihna, 2 lukkoa ja lukuisia lenkkejä... ;)). Ego on myös murtautunut erinäisiin koiranruokapusseihin ja karkkivarkaudet menevät kaikki Egon nimiin.

Myös Egolla on kielessään musta läntti kaapin alta löytyneen johtoeksperimentin seurauksena, johto ei vahingoittunut käyttökelvottomaksi kuitenkaan.

Helmi:

Helmi "kosti" kotoa lähtömme lähimmälleen, joka sattui olemaan teräsbetoniseinä. Eli puolen neliötä tasoiteainesta seinästä kuului Helmin ensimmäisen vuoden ruokavalioon. Onneksi itse seinä oli erittäin Helmin kestävää betonia joten vauriot jäivät vähäisiksi. Helmin erikoisala on hihnat. Se ei kertakaikkiaan halua odottaa että emäntä tutustuisi rataan agilityharjoituksissa tai muutakaan jossa sen pitäisi hetki malttaa. ;) Bravuuri oli koulutushihna joka oli "taitettu" lukoistaan kaksinkertaiseksi ja vain pudotettu koukkuun jossa Helmin oli määrä odottaa. Helmi määrätietoisesti söi _molemmat_ roikkuvat hihnat poikki ja jätti siis koukkuun alassuin olevan u:n mallisen hihnan vaikka vapaus olisi koittanut yhdenkin hihnan katkaisulla. Sieltä neiti sitten laukkasi luokseni, "Olin vähällä jäädä jumiin tonne seinän viereen mutta kato nyt mä jo pääsin tuleen!", Jokke-merkkiset "liperit" kaulassaan. Hihnoja on mennyt agilityharrastuksessa paljon ja nykyään kuljemmekin hevosten riimunnarujen kanssa että on tytöllä edes vähän haastetta. (Ovat myös hankintahinnaltaan edullisempia eikä pieni intopinkeänä radan suuntaan kiskominenkaan haittaa emännän kouria.)

Sako:

Sako on mm. muotoillut uusiksi tuliterät kumisaappaani, ikkunasta katsellessaan nakertanut leukansa alla tukena ollutta sängynpäätyä, irrottanut kylppäristä muovisen kulmalistan ja maistellut vähän lauteita, silpunnut lukemattoman määrän pesusieniä sekä niitä ohuita ruukkuja jotka tulevat kaupasta kasvien kanssa. Kylppäristä niinikään on ensin lyhennetty ja lopulta silputtu kokonaan suihkuverho ja muutama solumuovinen "pefletti". Myös juomakuppina käytettyä pesuvatia on hieman muotoiltu reunoista, komiat pitsireunathan tyttöjen kupissa pitää olla. :)

Sako on Egon tapaan erikoistunut erityyppisiin ruokavarkauksiin. Sipsejä on hävinnyt kupillinen, kaikenlaisia muita "sualanäksejä" kadonnut lukematon määrä sohvapöydältä, roskis dyykattu kertaalleen, namipusseja poimittu tyhjennettäviksi ja teurastettaviksi jne. Helmistä on tullut läpi pistaasinkuoria ja vanua, Rontista narulelua langanpätkinä, ja Sakosta mahtaa tulla ulos lähipäivinä tämän aamun saldo. Neiti oli nimittäin pistänyt päreiksi ostamani pääsiäismunarasian (vielä semmoinen hieno munarasia niinkuin oikeillakin munilla) ja ahnehtinut sieltä kitaansa neljä pääsiäismunaa (maitomömmötäytteellä) pahvikuorineen, munakuppeineen ja alumiinifoliokääreineen. Tullessani suihkusta oli vastassa selkeissä sokerinousuissa oleva koira hassut vinosilmät sirrillän, suupieliään kiireesti nuoleskellen ja korvat semmoisessa "sorisoriseolivahinko"-luimussa lepattaen. Kertakaikkisen hupaisan näköinen ropelihäntä jota ei nauramatta voinut katsella, että se siitä torumisesta sitten. Toivon vaan että kaikki tulee koirasta läpi eikä suklaa/sokeri vaurioita koiraa pahasti. Sama se jos tulee vaikka paineellakin läpi, kunhan tulee, maitohan tunnetusti sopii koirille aikas huonosti.

Ja tokihan Sako teki tämän viimeisen tempauksensa juuri sterilointipäivän aamuna, saamme taas ihmetteleviä katseita mennessämme lekurille: "Juu on Sako saanut aamuruoan normaalisti eikä ole sen jälkeen syönyt... paitsi neljä pääsiäismunaa kaikkine tykötarpeineen..." Meinasinkin että pitäisi pyytää Eliasta avaamaan koira "kiireestä kantapäähän" ja poistamaan samalla kertaa "kaikki asiaankuulumaton materiaali" sen sisuksista.

Peukut pystyyn että leikkaus menee hyvin ja koira on taas pian oma viliskantti itsensä.