"Mitä sillä on suussa?" -kysymys havahdutti meidät aamukahvipöydässä pääsiäisenä. Sako tallusteli huoneeseen suussaan Panun tutti, kanniskeli sitä kuin suurinta aarretta eikä tasan suostunut luopumaan löydöksestään. Merkitään kauppalistaan, pikkukaverille uusi imuväline.
Kunnon isännät tekevät vieraan tahdon mukaan. Jos vieras haluaa vain syödä ja nukkua niin se passaa huolehtivaisille kestitsijöille oikein hyvin (kunhan vaan saa sitten edes hiukkasen lipaista poikaa poskesta ihan seurustelumielessä). Ei tasan ollut pelkoa että olisi pikkukaveri päässyt kierähtämään sohvalta... ;) Myös Sako kunnostautui usein lastenhoidossa, se hakeutui lähes järjestään ihan Noraan kiinni kun imetyksen aika tuli. Alan ymmärtää miksi imeväiset pitävät silmänsä visusti kiinni syödessään, Norankin olkapään yli kuikuili aina pari-kolme huolehtivaista koirannaamaa "hei mitä te teette?"-mentaliteetilla, nenät tuhistellen ja hännät ropeleina viuhuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti