Haaste vastaanotettu

Marilyn haastoi Helmin kertomaan seitsemän totuutta itsestään:

1) Intiaaninimeni on "hakkaa rajoittajaan". Teen aina kaiken täysillä, olipa kyse syömisestä, leikkimisestä, nenätöistä tai nukkumisesta. Emäntäni jaksaa nauraa sille miten lepäänkin ihan "sata lasissa". Tuttavakoiranomistajamme olivat kerran arvuutelleet mikä kumma peto lienee kaatanut reittävahvan tuoreen männyn vähän yli polven korkeudelta ennenkuin selvisi että se olin minä...

2) Olen kova nipistämään. Istun kiltisti uhrini varpailla, agitoin heidät rapsuttelemaan poskiani ja kaulaani ja juuri kun he ovat nautinnollisesti hellimässä minua, herätän heidät nirhaisemalla nopeasti ja älyttömän kivuliaasti kulmahampaalla heidän ranteensa ihosta jättäen tunnusmerkiksi pikkuisen mustelman. Ehkä isäni ei ollutkaan staffi vaan pussipiru?

2) Käyn agilityssa aika kuumana ja olen olevinani aina oikeassa. Välillä ohjaajani hermostuu ratavalinnoistani harjoituksissa ja keskeyttää täydellisen suoritukseni. Silloin minun täytyy mennä ilmoittamaan oma mielipiteeni kovin sanoin ja siellä sitten rähisemme toisillemme. Erityisesti emäntäni veren saa kiehumaan tapani tirvaista hampaani hänen kämmenselkäänsä vetoleikissä vaikka kuulemma lelussakin olisi ollut tilaa. Hoidan myös jälkimarkkinoinnin tehokkaasti. Kun olemme matkalla takaisin lähtöön aloittaaksemme harjoituksen uudelleen, seuraan erinomaisessa kontaktissa noin ulkopuolisen silmin, mutta se mitä he eivät huomaa on emäntäni polvilumpio hampaideni välissä joka askelella johon kolauttelen mielenosoituksellisesti kulmahampaitani. Tuleepahan selväksi kuka tätä hommaa johtaa.

3) Ihan ykkönen juoksukaverini on tuo koikkalainen Sako. Vaikka se muuten onkin raivostuttava nulikka joka potkii kuin muuli takajaloillaan minua kun olen makuulla ja istuu päälleni eikä ole minua huomaavinaankaan vaikka vähän murisenkin, sillä on vikkelät jalat. Juuri sopivat koivet keppileikkiin. Sako on kuulemma ainoa jolla riittää huimapäisyyttä jahdata minua silloin kun minulla on jotain suussani ja vauhti päällä. Keppileikkihän omien sääntöjeni mukaan menee niin että minä otan kepin hampaisiini ja sitten jahtaan kaikkia muita karahkani kanssa karjuen uhkauksia: "Ota vaan keppini ota, etkö muka uskalla ***kele!?" Emäntäni mukaan homma yleensä menee niin että minä keppini kanssa pakenen ja muut jahtaavat, mutta kun _ei kuulu tapoihini_ .

4) Poikakavereista idoleitani ovat piskuinen kääpiöpinseri Igor ja kerrynterrieri Conan. Igor on valtakunnan vilkkain seuramies. Igor on opettanut minulle pikkuisilla mutta kovilla kulmahampaillaan miten pikkukoirien kanssa painitaan sivistyneesti. Välillä Igorilta palaa käämi kanssani ja roikkuu hetken huulessani. Ja voitteko kuvitella, minä antaudun tuon kolmekiloisen karpaasin rökitykseen ja pyydän jopa anteeksi kovia otteitani. Conan the kerrynterrieri taas saavutti ihailuni miehuuskokeellaan pari kesää sitten. Myös Conan on niitä harvoja jotka ovat pistäneet kiistattomalle johtajuudelleni hanttiin. Meillä oli Conanin kanssa pienimuotoinen paini kesken juostessamme toisillemme rutisten pitkin joenrantaa. Conan sitten päätti näyttää kerrasta poikki -mentaliteetilla mistä on tosimiehet tehty. Tuo superkoira tarkisti että kaikki asianosaiset näkivät ja hyppäsi sitten aivan valtavalla loikalla keskelle sitä uomaa. (Onneksi se ei virrannut erityisen vuolaasti että pääsi roikale vielä rantaankin). Sen koommin en ole kehdannut Conania näykkiä vaan käyttäydyn kuin hienot neidit. Emäntiämme tuo tempaus jostain syystä nauratti kovasti, minä olin hyvin vakuuttunut siitä että Conan on tosi kova jätkä ja näinollen sovelias seuralaisekseni.

5) Koska jokaisella hassulla tytöllä pitää olla neuroosi, esittelen omani. En pidä pätkääkään kynsienleikkuusta. Emäntäni täytyykin leikata aina ensin minun kynteni etten ehdi kehittää omia tärinöitäni vuoroa pelätessäni. Käyttäydyn kyllä kiltisti mutta olen emännän sylissä "rento kuin rautakanki". Toki kun toimenpiteen jälkeen minut palkitaan lihapullalla, toivun salamana kokemastani vääryydestä mutta silti suksin lipettiin enkä jää väijymään muiden herkkuja. Ja tätä ette sitten ole kuulleet koska olen oikeasti tosi kova gimma.

6) Olen lauluvirtuoosi. Käännän päitä kikuttamalla agilityssä kannustuksiani nähdessäni nopean koirakon radalla. Osaan murista tosi matalalta ja pelottavasti kun koitan karkoittaa minua töllöttävät koirat läheltäni, oikeasti olen vain jonkin verran ujo ja haluaisin olla hallissa yksikseni kaahailemassa. Komentohaukkuni on veret seisauttava rrräyh joka tulee koko äänialan leveydeltä. Lempinimeni on "väkäkukuu".

7) Olen luonnonlapsi, elämäntapanudisti. Emäntäni on opettanut minua pantaan, valjaisiin ja talvimantteleihin niin kauan kuin muistan, mutta kun minun hipiälleni eivät mokomat sovi. Pantaa rapsutan pois vaikka kesken kävelyn tai vähintäänkin heti pysähdyttäessä. Valjaiden ja takkien kanssa voikin sitten raahata pitkin pusikoita ja heittäytyä kaikkeen karheaan pyörimään. Emännän suureksi riemuksi tein agilityn lämmittelylenkillä 41 kuperkeikkaa talviloimea irrottaessani (huom. ei lähtenyt) ennenkuin minut kytkettiin takaisin hihnaan. Nämä kuperkeikat voi tehdä myös kovasta vauhdista. (toim.huom.)

Helmi haastaa Dessin kertomaan seitsemän totuutta.