Thelma & Louise

Karkasin päiväreissulle ystäväni Tarun kanssa. Ajelimme suomalaiseen Thelma&Louise -tyyliin (iiiisolla pakettiautolla) ympäriinsä. :D Matkamme pääasiallinen käyntikohde oli Billnäsin Ruukki, jossa oli paitsi pyhiinvaelluskohteeni Rakennusapteekki (www.rakennusapteekki.fi), myös antiikkimarkkinat, unelmapiha-näyttely, taidenäyttely ja ties mitä höhää.

Tämä jyhkeä vanha kone (älkää kysykö mikä) tervehti tulijoita messualueella. Sen massiivinen olemus todellakin "henki mennyttä aikaa" ja olisin voinut ketterästi viettää varttitunnin vain ihaillen sen muotoja ja osia.

Ruukkialueella sijaitsee myös aito BB-talo. Talon harjalla näkee nuo maagiset kirjaimet. (Meni hetken aikaa ymmärtää seppien käyttämä BB-leima, sathanaksen bättrefolkit sekoittivat helteessä hautuvan turistin pään.) :D

Myös piha-alueella oli runsaiden houkutusten myyntipisteitä josta tein löydön, pienen lasisen pöllön joka oli kaunis, käteen oikein mukavan pyöreälinjainen ja mikä parasta, vuolukivitakan manttelilla vielä upeampi kuin uskalsin toivoakaan. Ja muistinko ottaa siitä kuvan illalla virallisella paikallaan. No en. Nämä rouvat olivat selkeästi kiertäneet antiikkitapahtumia ennenkin, nyökyttelin pätevästi päätäni heidän arvioidessaan tapahtuman yleisen hintatason melko korkeaksi ja hintojen vaihtelevuuden suorastaan laajaksi. :)

Isänmaan toivot. Tämä oli ainoa kohtaamani ase koko alueella, suurin terasevalikoima löytyi itse ruukin museosta, ja nekin teräaseet olivat kirveitä ja lapionteriä. :D

Ryhdyin luonnollisesti oikopäätä myös hämärähommiin, kun löysimme permannolla puuhaavan lähes uunituoreen sepän Seppo Korhosen. Tuli kyllä ikävä omia artesaanioppiaikoja kun pystyi antamaan luovuudelle tilaa. Ojensin Sepolle setelin, kerroin virallisen tilaustyöni koon ja aiheen ja ohjeistin että lopusta setelistä hän saisi muotoilla semmoisia esineitä kuin rahalla ja materiaalinpilkkeistä näyttäisi syntyvän. Palasimme hetken kuluttua tutkimaan hänen työnsä tuloksia ja poistuimme paikalta melkoisen aarrekuorman kanssa. Huom. Seteli ei ollut mikään liian iso ja innostus oli tarttuvaa.

Siirryimme varjojen ja vasaroiden maasta Unelmapiha-näyttelyyn, josta bongasin tämmöisen pikkuriikkisen saunan jonka nurkat oli tehty hienoin liitoksin. Vastavaloon turattu teknisesti karmaiseva kuva tuottikin yllätyksen, näyttää siltä kuin saunassa olisi kovatkin löylyntohinat vaikka todellisuudessa se +27 ja gallona vissyä -keli oli saunan ulkopuolella kesän ollessa komeimmillaan.

Korkealentoisia ajatuksia herätti myös tämän herran työ joka teutaroi ruukin piipun kimpussa. Pahasti rapistunutta piippua restauroitiin ja tuo huikeita paikkoja pelkäämätön raksasetä oli edennyt suoraan huipulle. Ajattelimme urakan bonuspuolena olevan erittäin laajat näkymät työpisteeltä.

Käynti Rakennusapteekissa tuotti tämän kuvan erityisen mehukkaan värisistä mallikaakeleista. Läheltä liippasi myös ettemme Tarun kanssa ostaneet komeita kaakeliuuneja jotka oltiin aseteltu esille Varaosapankkiin.

Kiehtovia muotoja oli tarjolla myös pienemmässä koossa, vetimiä ja heloja kilistellessä olisi mennyt vaikka koko päivä.

Kerta tai kaksi kiellon päälle! Koska tapahtumia tuntui olevan koko seutu täynnä, päätimme hyödyntää karkuretkemme joka kilometrin. Fiskarsin ruukki jäi tosin käymättä, sielläkin olisi ollut antiikkitapahtuma. Tämän kuprun vastapainoksi Taru vei minut katsomaan vähän isompaa antiikkiesinettä, matkasimme Raaseporin linnaa äimistelemään. Opastettu kierros oli juuri lopuillaan saapuessamme paikalle, joten suurin hälinä oli siltä päivältä ohi ja opas hikisessä kaavussaan poistumassa tiedonjanoisen turistilauman ajamana. Paikalle laskeutui aivan ihana hiljaisuus, ja kipusimme omalle kierroksellemme Tarun kertoessa paikasta. Taruhan oli käynyt täällä(kin) jo monesti ja meinasin saada selkääni kun kerroin että Turun linna on ainoa linna jossa olen ikinä käynyt. Moukan leima tarttui otsaan ja tartuin kameraani entistä tiukemmin korjatakseni ainakin jotain mitä äkkiä oli mahdollista korjata. Astuimme linnaan.

Näkymä "avaralta sisäpihalta" (perheemme sisäinen vitsi joka sai alkunsa kun hotellihuoneestamme joskus oli näkymä avaralle sisäpihalle eli jonkinlaiseen ilmanvaihtohormiin, kiva jos tykkää tiiliseinästä...). Paikalla vilisi perhosia ja esihistoriallisen näköisiä "koppisia", semmoisia vyötiäisen ja siiran risteytyksen näköisiä panssarityyppejä. :)

Kahden ja puolen kerroksen väkeä.

Valoon astahtanut linnanneito Taru se siellä tähyili uljasta prinssiään saapuvaksi. Uljas prinssi tosin oli kotona taistelemassa nuhalohikäärmeensä kanssa peitsenään "sarvikuono" eli kolvinhuuhtelukannu. Tarina ei kerro kuka voitti.

Pakollinen "taidekuva" yhdestä ikkuna-aukosta. Komiat oli maisemat ja pitkälle näkyvyyttä. On siellä kelvannut istua kytiksessä vihulaisten varalta.

Linnan ympärillä on ollut vettä, ei mitään vallihautaa eikä krokotiileja mutta jonkinlainen vesireitti läheiseen jokeen. Nyt paikalla oli enää paarmoja ja paalutuksenkappaleita, joten pakenimme eri vikkelästi kohti jäätelökioskia linnan jäädessä vartioimaan seutua hiljaisena ja jylhänä.

Koska kulttuurimaisemannälkämme ei ollut vieläkään tyydytetty, ajelimme Fagervikin ruukkimaisemaa katselemaan. Mäellä avautui tämmöinen idyllinen pieni kuja varrellaan leikkiviä lapsia ja kauniita kukkaistutuksia. Vanhoista taloista oli pidetty hienosti huolta ja perinnemaisema säilytetty unenomaisena.

Torneja ja järvimaisemaa isojen vanhojen puiden suojista.

Veden kohina nippuvasarapajan kupeella sai jo hieman väsähtäneet Thelman ja Louisen haikailemaan tsimmareidensa perään, veden tuoksu herätti vilpittömän uimamielen. :)

Tämä varjossa uinuva rakennus oli nimeltään "Lobbi". Kerrankin nimi oli sama sekä suomeksi että ruotsiksi, ja vasta englanninkielinen selostus kertoi että kyseessä oli työntekijöiden asunto tahi "taukotupa". Työtä ruukissa tehtiin jonkinlaisessa kolmivuoromoodissa, ja vapaa-aikansa uurastajat viettivät sitten "lobbyssa". Koteihinsa raatajat päästettiin vasta työviikon päätteeksi lauantaina, ja silloinkin vasta saunan jälkeen. :D Taisi se kerkeästi kotiolot voittaa?

Jos jaksoit lukea tänne asti, sait juuri silmiisi Tarun sylissä keikkuvan irlanninsusikoiralauman vahvistuksen, pikkuruisen chihuahua Pipsan. Pipsa oli ehdottomasti päivän hersyvin nähtävyys, Tarun "anoppikokelaan" Ullan pieni silmäterä. Ja tarkkaan saikin pitää silmällä, tuo pieni pirteä tättähäärä ehti minitassuillaan paikasta toiseen valonnopeudella. Siinä, kuten Lassen Igorissakin täytyi olla ripaus oravaa geeneissä, niin vikkelästi tuokin kiipesi uskomattomiin korkeuksiin (yleensä ihmistä pitkin...).

Mahtipäivä! :)