Melominen tuo mukanaan "juovuttavan" vapaudentunteen. Kaikki ottaa aikansa ja kiirehtimällä tulee vain kireyttä lihaksiin. Toisaalta matkanteon palkinto avautuu koko ajan siinä silmien edessä. Vesi liplattaa kajakkia vasten ja kalat molskivat kaislikoissa. Vesilinnut tuntuvat suorastaan ylpeilevän pörhäköillä poikueillaan jotka seuraavat emojen vanavedessä... Sitä idylliä jonka kokemiseen ei onneksi tarvita suuria rahallisia investointeja. :)
Allekirjoittanut, jolla ei silmälaseista huolimatta ole kovin hyvä näkö (mikä on peili kohdatessa ehkä jonkinlainen siunaus...), nauttii hulvattomasti päästessään tarkastelemaan kuvauskohteitaan osapuilleen tältä etäisyydeltä. Tuonnekaan hatelikkoon ei moottoriveneväki tullut suin surminkaan rauhaani häiritsemään, vaan sain ihailla järviluontoa ylhäisessä yksinäisyydessäni.
Kaikki samassa kuvassa. :) On lummetta, ulpukkaa ja lienisikö tuo ahvenheinä tuo vaaleanpunainen tupsuhärveli. Lumpeen nuput näyttivät siltä kuin kala olisi kurkottanut päätään vedestä. Jos klikkaa kuvaa suuremmaksi niin keskellä edessä on ainakin yksi nuppu kyyristelemässä ja piilottelemassa kaunista kukintoaan.
Avonaisiakin kukkia löytyi. Tämä Suomen versio lootuksesta kestää kyllä vertailun kanssasisareensa oikein hyvin.
Pikkuisia (neidon-?)korentoja päristeli ympärillä mutta vain tämä tarttui kuvaan (klikkaa taas suuremmaksi). Isompiakin korentoja näkyi, mutta ne olivat nopeita siinä missä nämä pikkuiset olivat järjettömän liukasliikkeisiä käänteissään. Pokkarikameralla ei ollut toivoakaan pysyä perässä.
Leppoisan melanvääntöni kohteena oli Kisakallion Urheiluopisto, jossa kuvan mukaisesti toimii kesäisin rantakahvila. Kotirannastamme on nelisen kilometriä molempiin kahviloihin, Aurlahteen, ja Kisakallioon. Myös läheiselle ABC:lle voisi mennä meloen koska moottoritien liittymän alle on tehty pieni laituri. Se tosin olisi jo hiukan paksua, kun matka kävellenkin on ehkä kilometri.
Mikäpä tuossa oli ruotoaan oikaistessa ja maisemia katsellessa. Myös Kisakalliossa on Melontapooli:n piste josta on mahdollista vuokrata kajakki retkeilyvälineekseen. Kajakin voi luovuttaa kaikkiin Melontapoolin toimipisteisiin, joita on ympäri Lohjanjärven rantoja.
Tässä ovat toiset hurulaiset joiden perässä reissukamerani ei pysynyt. Tarina siirtyy irlanninsusikoirien erikoisnäyttelyyn Helsingin Tuomarinkartanoon jossa olin Tarun koira-/teltta-/myyntikojuvahtina. Ja joku riettaan epäreilu oli tuonut näyttelyyn tämmöisiä vastustamattomia pikkuhirviöitä jotka painia jylläsivät kehän reunalla minkä kerkisivät.
Tarun vanha uros Justus, "isokoiraidolini", jätti jälkeensä jumalattoman suuret saappaat. Mooris (kuvassa toinen vasemmalta) on antanut karismallaan ja kasvoillaan ymmärtää ettei se edes yritä täyttää Justuksen saappaita vaan sillä on mukanaan ihan omanlaisensa komiat bootsit. Nämä korstot ovat vasta keskenkasvuisia kloppeja, nuortenluokan uroksia. Mooris voi olla melkoisen kokoinen kaappi kunhan kehittää runkonsa valmiiksi, alta pois kuuset ja kävyt! :)Ja takaisin vesille...
Pasi kutsui mukaan purjehdukselle, ja tokihan sitä kalliimman laadun kajakkia piti lähteä kuikuilemaan. Melko mehevä hep... kepp... tikk... pinna. Minkä helvetin takia jokaiselle välineelle pitää antaa uusi nimi kun sen kiinnittää hienoon alukseen? Sanokaa perkele peräsin! Ai ei vai?
Pertullakin on vielä hymy herkässä kun soljutaan myötätuuleen ja maisemat vaihtuvat.
Tuommoinenkin purtilo oli kivillä jossakin Suomenlinnan liepehillä.
Tämä ryökäle (vaikka kaunis vene onkin, äänestimme asiasta porukassamme) käytti epäurheilijamaisesti sekä purjeita että moottoria. Päättämättömiä nuo ameriiiiiikkalaiset.
Välittömästi Kustaanmiekan jälkeen juttujen taso alkoi pudota melko merimiesmäiseksi. Perttu lohkaisee jotain joka saa kamerankin menettämään tarkennuksensa. :D
Nämä olivat aivan mahdottomia kuvia käsitellä kun ei tiennyt mikä oli vinossa, horisontti, vene vai kenties molemmat. Toisaalta enpä ole koskaan ajatellut sitäkään että purjeveneen istumapaikkojen todellinen käyttömukavuus testataan 60-90 asteen kallistuksessa... Nyt tiedän paremmin. Auts!
Perttu ylennettiin matkustajasta "pitkäpinnamieheksi" koska...
... Pasi hukkasi suunnan ja tikut ja kaiken samaan syssyyn.
Ainoa mikä oli varmaa oli että tuon herne-maissi-porkkanan reitiltä haluttiin melko vikkelästikin pois. Tässä tilanne on jo vahvasti voiton puolella, mutta lokiin merkittäköön että näimme tuon aluksen melko paljon lähempääkin. Vähempikin olisi riittänyt. :DSumma summarum: Purjeveneet ovat isoja kajakkeja joita ei tarvitse meloa mutta joissa matkustaminen edellyttää kiipeilyä reunalta toiselle, reunat eivät ole auttavaiset vaan usein pystysuorassa. Niin meloessa kuin purjehtiessakin olisi hyvä olla hanskat, meloessa sen vuoksi ettei saisi hankaumia melasta (hehheh... huoh..), ja purjeveneessä koska istuin on välillä sen verran lenkallaan että pienehkö kouraisu kannen reunasta esim. henkensä pitimiksi on ihan paikallaan. Jos nyt voisi päättää, lähteekö uudestaan purjehtimaan ukkosrintamien väliin jäävässä aikasektorissa, voisin pitäytyä reissusta ja laulaa vaikka juomalauluja ruotsiksi huivi kaulassani. Jäikö rättienmastoonrepimyskoettelemus viimeiseksi, ei varmasti!
Sittemmin lisäsin ulkoilmaelämääni hevosvoimia, ainakin yhden.
Kuvassa komeilee (ja pummaa leipäkänttyä) Uljas Musta, "varaäitini" issikka Felagi. Kuva voisi olla myös uutuuttaan kiiltelevistä suitsista, mutta onkin old-news -riimusta. :D
Isingin suojaväri soveltuu erinomaisesti rapattuun seinään. :)
Emänsä Vissa sen sijaan piiloutuu turpa tötteröllään pihaton varjoihin.
Loppukevennys vasemmassa kierroksessa: Jos uudenkarheasta satulavyöstä puuttuu vielä pehmuste, älä seiso tumput suorina! Asiaan on ratkaisu. Niin, tumput. Ei hiertänyt nahan reuna tammuskan kainaloita vaan kyytiä piisasi niin perrr... tosi kovasti paikoitellen (seurasin maltillisemmalla Felagilla perästä tuota näytöstä). Että ei kun peukut pystyyn tumppujen tavoin että lähiaikoina pääsen vielä monesti reissuun, maalla, merellä ja ilmassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti