Huisin hieno viikonloppu!

Matkasimme viime viikonloppuna Huisin kanssa "emäntä-teinikoira"-laatuaikareissulle Mustialaan jossa nyt sattumoisin pidettiin samaan aikaan Whippetien kesäerikoisnäyttely sekä Open Show. Menomatkalla jouduin riitoihin navigaattorin kanssa joka kuljetti minut erinomaisen idyllisen ja kauniin Saaren kansallispuiston halki. Emäntää tämä kiertävä näköalareitti ei haitannut mutta autopahoinvoiva Huisi ei arvostanut mutkittelevaa tietä.

Perillä tapasimme loput Bonnywapit-tiimistä jossa oli lähes kaikki Huisin sisarukset ja ilahduttava määrä muita sukulaiskoiruuksia. (Ja varmaan toistasataa toinen toistaan kauniimpaa whippetiä wanhasta waarista pieneen pentuun). Niin paljon oli koiramaista silmäniloa etten tiennyt mistä kohtaa aloittaa kuvaaminen, joten koirat jäivät omassa kamerassani sivuosaan luottaessani siihen että kasvattajan kameran suljin käy tiuhaan. (En pettynyt). Kasvattaja oli myös viritellyt ison näyttelyteltan ja varmaan olohuoneeni kokoisen aitauksen koirille joten niillä oli varsinaiset budoaariolosuhteet loikoa toistensa seurassa. Olikin ihanaa katsella miten kaikki puikkonokat tulivat hienosti keskenään toimeen ja selvästi viihtyivät toistensa lähellä kuin kuulumisia vaihdellen. Kun itsellä alkoi jo olla kuuma, huomasin Huisin maata pötköttävän siinä pienessä läntissä aitausta mihin aurinko vielä otti, todellinen aavikkokettu siis. :)

Näyttelykehien välillä ja päivän päätteeksi kävelytimme koiria äärettömän kauniissa Mustialan maatalousoppilaitoksen maisemassa. Järvi näytti kuumana päivänä niin houkuttelevalta että ihan harmitti kotiin jääneet uikkarit.

Pellot olivat jo hienosti oraalla.

Sisäänajotietä reunustivat vanhat puut. Klikkaa kuva suuremmaksi niin huomaat miten mm. oikeanpuoleista puuta on vahvistettu betonilla. Aika hurjan näköistä.

Ha-looo...-loo...-looo...! Puista suuri osa oli onttoja, tämäkin kolo jatkui rungon hämäriin asti.

Tässä oli jo vähän semmoista Hydepark-meininkiä, ihania isoja vanhoja puita suurehkossa puistossa. Olisin voinut kierrellä aluetta vaikka koko illan "puita halailemassa". Kaikille on jo varmaan selvinnyt että pidän puista. :D

Aamulenkiltä sen sijaan löytyi tällaisia "talousrakennuksia", ryhdikkäitä tiiliseiniä ja suoria kulmia. Eipä nykyajan halleista löydy tämmöisiä koristuksia ja keskenään erikokoisia ikkunoita.

Koukeroista katosta sisäänkäynnin päältä.

Monenlaista koristetta ja krumeluuria.

Huisin siskon omistaja Laura oli varannut meille huoneen. Arpaonnemme ei osunut mihinkään noista edellämainituista ihastuttavista taloista vaan majoituimme koulun oppilasasuntolaan. Ei sillä, asuntolassahan olimme vain ummistamassa silmämme ja aamusuihkussa joten hukkaan olisi hienostelut menneetkin meidän tapauksessamme. Sitäpaitsi asuntola oli täynnä whippetejä, faaraokoiria ja ibizoja iloisine ja sosiaalisine omistajineen joten yhteishenki oli käsinkosketeltava. Huoneessamme sisarukset nukkuivat sievästi (Lauran päällä) ja jähäsivät keskenään. Leino keskittyi puremaan itse omaa jalkaansa sillä välin kun Lempi (keskellä) alkoi pöyhistellä Huisille joskin siskoplikka rauhoittui kyllä kun huomasi että Huisin silmiin oli syttymässä "hullunkiilto". Lempi oivalsi melko pian ettei dobberin kanssa lapsuutensa paininutta Huisia niin vaan hetkauteta, ja sen jälkeen tytöt rehasivat oikein kiltisti.

Tässä vielä tunnistustehtävä, mikä n. metrin korkuinen pensas tämä oli? Sillä oli ihastuttava (leikattu?) pöyheä muoto ja jännän näköiset kukat.

Joko kasvattaja-Johannaa on pidätelty tarpeeksi näillä kuvilla? Johanna nääs odottaa saavansa lukea Huisin arvostelut... :D

Tytsy oli siis tämän näköinen (kerrankin tähän suuntaan aseteltuna sai melko kohtuullisen asennon aikaiseksi, olen yllättynyt!).

Charmantti ja koiria erityisen kauniisti käsitellyt ranskalainen tuomari Christophe Coppel sanoi Huisista seuraavaa arvostellessaan junioriluokan narttuja:

"Very good bitch with nice proportions. A very good head but would prefer a little bit more underjaw. Beautiful neck. Nice toplines, very good chest. A little bit loose in the movement but seems to be good."

Laatuarvosteluna Huisi pokkasi ERI:n, joten on syytä olla tyytyväinen.

Sunnuntain erittäin tiukaksi arvostelijaksi tiedetty brittituomari Editha Newton lausui Huisista seuraavasti:

"Finer in construction. Would like more width between elbows and deeper brisket. Presented a better shape when moving in profile."

Huisin sisarukset ja sukulaiset sijoittuivat erinomaisesti ja nautimme juhlahumusta heidän kanssaan. Huisille ja minullehan tämä oli opintoreissu kehäkäytöksen saloihin, mahdollisuus nähdä/tavata paljon whippetejä omistajineen (ja ostaa matkamuistoja. ;)).

Kotiin tullessani minulla oli edelleen omasta mielestäni näyttelyn kaunein ja ihan taatusti rakkain pitkänenä mukanani. Tärkeintä ei ole jalo kilpa vaan matkustaminen! Ensi vuonna uudelleen!