Huisi ja hapsukkaat

Kuvat: Tytti Saviaro


Vierailimme Huisin kanssa rakkahaisessa ystäväperheessä tutustuttamassa pikkuneitiä "sukulaissieluihin". Silkkivinttikoirahan on rotuna verrattain uusi eikä esim. FCI ole rotua (ainakaan vielä) hyväksynyt. Rodun "kantakoirina" on käytetty mm. whippettejä, joka ei jäänyt Huisilta huomaamatta. Se solahti uusien hapsuystäviensä sekaan kuin kala veteen, ja se myös otettiin hienosti vastaan kohteliaiden isäntäkoirien toimesta.

Ensin piti vähän olla Miisan kanssa niinku ei oliskaan. Miisa on mielestään nyt kasvanut aikuiseksi ja itsetietoiseksi neidiksi. (Toim. huom. Turhaan Tytti tästä asiasta varoitteli, Miisan nirppanokkaisuus saatiin reissun loppuun mennessä todistettua täysin vääräksi oletukseksi Huisin tapauksessa.)

Small talkin ja säiden äimistelyn jälkeen tyttöjen katseet alkoivat suuntautua yhteisiin mielenkiinnonkohteisiin...

Eli juoksemiseen...

... ja painimiseen. Tässä painikaverina "Kärtty-Masi" joka oli sitä mieltä että Huisi on iljettävä pentu. Masi kuitenkin kesti pikkuneidin käpälöimiset miehekkäästi ja juoksukisailun tuoksinassa herra tuntui nauttivan Miisan ohella ihan täysin palkein Huisin "älyttämisestä". Silkenit olivat tuulennopeita verrattuna pentukömpelöön nuorikkoon ja niillä oli myös kotireittien tuoma etu kaahailussa. Hapsukorvat tuntuivat oikein nauravan Huisille kun toinen raapi päätään että mihin ne kaverit oikein hävisivät, samaan aikaan kun kaksi "korppikotkaa" katseli sitä metriä korkeammalta, kinoksiin hautautuneen "koira-auton" päältä. :D

Tytti ja maailman nopein liipaisinsormi ikuistivat monen monta ylen sievää Huisi-potrettia. Minä keskityin pysymään pois tieltä ja ihastelemaan koirien iloista peuhaamista.

Kuinkas ollakaan, Huisi pääsi toteuttamaan papukaijan luonnettaan jälleen. Tällä kertaa uhriksi "joutui" koirien kanssa säntäillyt Ilona. :) Huisilla on selvästi kylmä ja märkä whippet-pusu latautumassa. :)

On se neitonen vaan Huisin Söpö. Ps. Säämiskäturkin sieväily näytti tekevän vaikutuksen myös Miisaan. Yleensä omistajistaan ja pehmoisesta lepopaikastaan tarkka Miisa päätti kääntää takkinsa. Vähän meni suu viivaksi Huisin lähestyessä sohvaa, mutta lopputulos oli että Miisa retkotti pää Tytin sylissä ja Huisi Miisan vatsaa vasten Miisasen hieno reisikinkkunen kuin peitoksi vedettynä, kuono Miisan kaulaa vasten. Whippetin kainaloisuudesta ei voi kieltäytyä.

Toivottavasti saimme istutettua isäntäväkeen uuden whippet-kuumeen, he kun luulivat jo silkeneiden myötä parantuneensa "taudista". Hähäää!