sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Isompiaan kiusaamassa! :)

Huisilla oli tänään jännä päivä. (Tosin Huisi suhtautui varsin lungisti vaihtuviin tilanteisiin, Sako hoiti jännämölinän sen puolesta, tosi uhrautuvainen "isosisko".)

Matkasimme "lähiriekkulandiaamme" Kirkkonummelle tapaamaan ystävien koiria Sakon ja Huisin kanssa. Tässä se toinen kuva niin että koirat ovat paikallaan, loppu onkin sitten toisenlaista legendaa. Huisin kaverina kuvassa Rudolf, ei sekään vielä ihan aikuinen. Mutta jestas mikä luonne!

Sakoa tuli kuvattua paljon samalla kun ravasin ukkojen perässä kieli vyön alla. Sakosta näkyi useimmin muutakin kuin peräpeili, se juoksi kyllä niin sydämensä kyllyydestä.

Oli sillä Sakolla kaahausseuraakin, ja jalat koko ajan irti maasta. Äly&Valo eli Sako & Gutsy olivat vaara polvilumpioille ja mielenterveydelle. :D

Gutsy joutui välillä naruun kun se ihastui Huisiin pikkuisen liikaa. ;) Pääsääntöisesti meno oli kuitenkin seuraavien kuvien omaista:


Samaan aikaan toisaalla:
Goro, murujen muru, varttuneempi (vähän Ronttia nuorempi) herrasmies söpösteli kameralle. Aki siinä jo pohdiskeli että Goro alkaa vanheta, kun ei enää löydy niin paljon ruutia kuin aiemmin.

Goro, kuten useimmat vinttikoirat, tiesi täsmälleen että hänen korkeuttaan panetellaan ja päätti näyttää meille närhen vehkeet. Ei tuo nyt erityisen jämähtäneeltä näytä, urramurra!

Pois alta, jahva tullooooooo! Kyllä saikin nuoriso aivan "isän kädestä" kun Goro-setä pääsi vauhtiin. Ei liene vaikea arvata että ihmisväki hurrasi Goron entistä hurjempiin suorituksiin. :)

Sakon isosiskollisiin velvollisuuksiin kuului paitsi jumalattoman älämölön pitäminen vauhdin hidastuessa esim. raviin, myös virallinen kurinpalautus:

Aito ja alkuperäinen "kohta-sua-sattuu"-leikki. (Huisia ei juuri vahingoitettu kuvauksissa :))

Kaimani Kaisa oli tullut lasten kanssa meitä vastaan kun palasimme rytyreissultamme. Huisi suksi suorinta tietä tekemään tuttavuutta muksujen kanssa. :)

Koska kyseessä oli virallinen ReiluKerhon kokoontumisajo, Huisi luonnollisestikin päätti tekeytyä papukaijaksi, mikäs siinä oli Nooran olkapäällä istuessa. (Myöskään lasta ei vahingoitettu kuvauksissa, pussattiin koirien toimesta kylläkin. Eero hoksasi pikkusisartaan nopeammin että hankeen istuminen ei ollut se paras taktiikka kun hunnilauma lähestyi.)

Hauskaa oli, pian uudelleen! Kiitos kestityksestä ja kiidätyksestä! Kyllä oli väsyneitä kiitureita autossa kotimatkalla.

2 kommenttia:

#krissenjutut -blogi kirjoitti...

Ai jehveli - toi papukaijakuva on hauska :)

KaisaL kirjoitti...

Joo, Huitsinhitto päätti hyvin kirjaimellisesti istua vasta ulos tulleen lapsen päälle tassujaan lämmittelemään. Onneksi istumapaikasta maksettiin asiaankuuluvasti kylmän kirsun tökkäisyillä ja pikalipaisuilla.

Lenkin jälkeen tuo parivaljakko istui seurustelemassa sohvannurkassa pitkän tovin, olivat ylen suloisia. :)