torstai 20. joulukuuta 2007

Anti-joulupuuhia


Tähän taloon on pääsy kielletty:
Joulutontuilta, joulupukeilta, lumiukoilta, enkeleiltä ja joka helvetin koristeelta joka näyttää edellämainituilta.

Täällä Ei kuunnella joululauluja jotta päästäisiin "joulutunnelmaan", tahi kauhiasti toivotella jouluja kenellekään. Joulu on ateistille ja kaupallisuutta vihaavalle vain kiitollisen pitkä hengähdystauko kalenterissa.

Joulupukkijoulu on syvältä (paitsi lapsiperheissä joissa tulee maansuru jos ei pienimpiä ajeta mielisairauden partaalle jännityksellä ja seuraamalla montako vuotta ottaa ennenkuin nuorimmatkin toteavat että lahjoja tippuu ilman punanuttuisen naapurinsedän vierailuakin... tässä lienee joku oma sadistinen viehätyksensä, koska lasten hermorakennetta testataan myös tuuppaamalla heitä kauppakeskuksissa vieraiden setien syliin vaikka aika vaatii opettamaan lapsille ettei vieraille pidä puhua eikä epäilyttäviltä hepuilta oteta nameja vastaan).

Kaikenmaailman kiltteyskiristys on ihan turhanpäiväistä, ressukat lapset pistetään skarppaamaan ja olemaan kivoja rangaistuksen uhalla juuri siihen aikaan vuodesta kun aikuiset itse ovat kiireisiä, kireitä ja masentuneita. Loistavia esimerkkejä lapsilleen siis. Mikseivät muksut saa olla pahantuulisia vaan heti kaivetaan ässä hihasta että jääpi lahjat saamatta? Kai nyt käytöstapoja pitää ylläpitää läpi vuoden eikä vain paria viikkoa vastineeksi tuhannen euron vetoisesta lahjalistasta? Vetipä se naaman muikeaksi itseltänikin kuulla marraskuussa että 13.12. lähtien olen työtön jotta ei muuta kuin joulunviettoon vakituisesta työsuhteesta heissulivei ja hyvää jatkoa. Oli vähän sellainen olo että nyt jäi risunippu kätöseen taloudellisista ja tuotannollisista syistä eikä itse ollut edes tehnyt mitään virhettä josta tämä sitten olisi seurannut. Sillä hetkellä toivoin että olisin edes ollut kursailematta pahapäinen ja huono työntekijä että tulisi edes ansiosta lunta tupaan. Jotta miettikääpä omalta kohdaltanne ennenkuin alatte kireiden leukalihastenne syövereistä uhkailla lapsianne kaikenmaailman tonttujen näkemisillä ja muistiin merkitsemisillä. "Next time it could be you."

Tänä vuonna ei talostamme löydy ainuttakaan "esittävää" kausikoristetta. Ledivaloja on muutamat aseteltuina kynttilälyhtyihin estämään pimeässä kompurointia, ja punaista väriä on tuomassa lämpöä tähän kelmeimmän valon kuukauteen. Mutta miksi joulua varten täytyisi sen kummemmin alkaa sisustaa? Eikö tämä aika vuodesta ole se kun huolehditaan siitä että koti on edes marginaalisen puhdas ja varmasti aikaa riittää lähimmäisille sen kerran kun kaikilla on samaan aikaan vapaata? Pirulauta missä välissä sitä hengähtää jos koko "pyhät" pitää vain vilistää ripustelemassa tonttusia ja silittämässä verhoja ja rämppäämässä kaiken maailman hilavitkuttimien kanssa?

Ja oikeasti ihmisten pitäisi saada ilman veristä vihanpitoa ostaa lahjat vain lähimmilleen, lahjat joilla on joku merkitys. Tai sitten ei lahjoja ollenkaan, halaus riittäisi itsellenikin paremmin kuin hyvin. Se semmoinen diplomaattinen Tiimarikorttien lähettely ja suklaarasioiden vaihtelu on aivan järkyttävää haaskausta, sekä ajan että rahan. Koirien kasvattajille on kiva laittaa koirista kuvia jouluna koska niitä on sitten helppo halutessaan vertailla edellisvuoden kuviin kun ovat otettuja samaan aikaan kunakin vuonna. Tällä ei ole joulun kanssa mitään tekemistä vaan rutiinin. :) Kaukaisempien sukulaisten ja ystävien tapauksessa tämä tarkoittaa sitä että tutkitaan monellako suulla on ruokakunta viimeisen vuoden aikana lisääntynyt kussakin maan kolkassa, ja se riittää tiedoksi taas ensi jouluun asti.

Jouluruuat sitten. Kauppiaat hierovat karvaisia kämmeniään yhteen riipiessään rahat pois kuluttajilta ja kattaen pöytiimme sellaisia ruokia joita emme muuten edes söisi. Kauhea määrä suurissa erissä tuotettuja "laatuherkkuja". Oletteko koskaan panneet merkille että kesällä sesongin huippuna juhannuksena se perinteinen grillikyrsä on laadultaan kaikista kamalinta? ;)
Miksi joulusta pitää tehdä sellainen hillitön kinkkujuhla että sitä painellaan vaan joululounaalta joulupäivällisen kautta jouluillalliselle vain todetakseen ettei halua syödä sikaa koko tulevana vuotena?

Tänä vuonna olemme vihdoin päässeet siihen ihannetilanteeseen jossa naisväki ei ole keittiöön hautautuneena miesten pysyessä kunnioittavalla etäisyydellä ja kaikkien muiden hääriessä yleisen tuskaannuksen vallassa milloin mitäkin odotellessa. Olen hankkinut reilusti helppoa eikä välttämättä kovin jouluista ruokaa jonka kanssa ei tarvitse konstailla, lautaselle vaan ja menoksi. Voimme keskittyä toistemme seuraan eikä mihinkään kokkisotaan jossa loihditaan toinen toistaan kummallisempia aterioita ja kattauksia. Toki olemme vertailleet mistä kukakin pitää ja ostaneet sitten ruokia sen mukaan, sellaisia joita ei muuten vuoden kuluessa söisi. Nyt sitten kerrankin maistellaan esimerkiksi marjoilla maustettua englantilaista juustoa vain siksi että on onnekkaasti kasassa juustosta pitäviä ihmisiä, eihän sellaista tulisi vain itselleen ostaneeksi.

Ja meillä muuten aloitetaan sen verran kaukaa tämä aaton lähestymiskiito että varmasti jää aikaa niin saunomiseen, syömiseen kuin seurusteluunkin. Sen yhden illan voi venyttää esimerkiksi kahdeksi illaksi ja lähes kolmeksi päiväksi halutessaan, ei tartte mennä juuri syöneenä saunaan pyörtymään tai nälkäisenä saunaan tai kiireellä pois ruokapöydästä vain sen takia että illan ohjelma pysyy kasassa. Perskule meil o mihkään kiire. Ja sitä voi tosiaan ottaa sitten eri aterioilla eri juttuja, ettei vaan ahdeta kaikkea kerralla siihen lautaselle joka johtaa vain siihen että kaikki maistuu siltä mikä siinä on vahvimmanmakuinen ruoka-aine ollut, yleensä silakalta.

Ja joka tulee tohon ovelle selittämään jotain taivaalle syttyneistä tähdistä ja muinaisesta tarinasta tuolla Betlehemissä päin, saapi rautalapiosta. Soon varattu oven pielehen jo valmiiksi, sillä siirretään koiranpaskoja ja paskanpuhujia puskien juurille lannoitteeksi. Ei varmaan tarvitse arvuutella mitä mieltä olen kristillisestä jeesustelujoulusta ihan historiantutkimusten valossa. Soon kristinusko tehny ihan riittävästi pahaa väjelle jonkun suuremman entiteetin nimissä jotta minä viittisin pätkääkään siunailla jotta hyvin mänöö pojat. (vrt. noitavainot, siinä mahto mennä luvattoman monta hyvää eukkoa joilla oli jotain sanottavaakin asioihin muuta ku "kyllä kulta".). Johan se on todettu ettei Jeesus omana aikanaan ollut juur muuta kuin suurisuinen kyläpoliitikko joka sitten sai kapinallisella asenteellaan pikkuisen nenillensä kun herätti vähän liikaa huomioo. Vasta myöhemmin alettiin hommaa suurennella siihen malliin jotta se ois ollu isompikin jehu, silloin kun itse asianosaisia ei enää ollut paikalla kertomassa miten asiat oikeasti meni...

Jos sitä ny pitäis itellensä joku auktoriteetti valita niin mää uskoisin sitte Juha Mietoon, siin on semmonen sankari jota voi kattoo ylöspäin ympäri vuoden. Se ei taatusti oo ratsastellu aasilla ympäriinsä tai ruokkinu muka tuhatpäistä yleisöö muutamalla mateella, mutta jumaliste että se osaa hihtää ja siitä on todisteetki. Jätkäl on hartiat ku ladonovet eikä siitä oo ollu julkisuudessakaan kellään mitään pahaa sanottavaa. Kaikenkaikkiaan se taitaa olla aika lupsakka jätkä jollon jalat maassa muutenki ku tasatyöntöä runtatessa. Oispa joskus kiva päästä juttelemaan, sillä vois olla elämästä yhtä jos toistakin kerrottavana.

Ja jotta ne naurut kirvoitettaisiin vielä tähän asti kahlanneilta lukijoilta palaan vanhaan tuttuun joululauluun. Kaikilla lapsillahan on varmaan omat mielikuvansa, kuten kälyni "hetken kestän elämää, sekin synkkää ja ikävää"-versio... Minulla tämä outous on Jouluyö, juhlayö -kipaleessa jossa "kaks vain valveill' on puolisoa". Jostain syystä mulla puoliso yhdistyy aina naispuoliseen immeiseen joten mietin koko pienen ikäni että ketä ne kaksi puolisoa siellä sitten olivat, kätilö ja lastenhoitaja vai? Ja mistä ne sinne olivat oikein tulleet kun väitettiin että tämä Maria ja Joosef oli ulkopaikkakuntaisia eikä niillä ollu tuttuja siellä, ja eikö niillä ollu omia perheitä huolehdittavina? Tietäjätkin oli jo menneet menojaan siihen mennessä, ja missä lapsen isä? Lähtenyt niitten tietäjien kanssa varpajaisia juhlimaan lähipubiin vai? Ja vaikka nämä "puolisot" siis mielestäni olivat laulussa naisia, ei silti jäänyt mielikuvaa siitäkään että esim. toinen puolisoista ois mahtanut olla naperon äitee?

Outo on maailma, ja oudommaksi menee mitä enemmän tulee ikää. Sentään tässä vaiheessa itsetunto antaa jo periksi nauraa ittellensä, saati sitten muille...

Rauhallista vuodenvaihdetta, loppuvuoden lupaukseni on etten sadattele blogissani ennen tammikuuta.

2 kommenttia:

Krisse kirjoitti...

Helppoa kuvitella, kuinka sauhu nousee näppikselta, kun sitä ollaan niin TOSISSAAN. :D

Just sellaista stooria, että viime aikojen tapahtumat huomioon ottaen mua ei hämmästyttäisi yhtään, jos laulelisit ensi vuoden jouluaamuna kirkkokuoron eturivissä ja meikä ja pikkupeikko istuttaisiin siinä eturivissä kuuntelemassa :D

(On meinaan nuo periaatteet niiiin olleet löyhässä itse kullakin...)

Ja vielä: mun huumorintaju on sitä laatua, että lukiessani sain lähes vastuttamattaoman halun lähteä ostamaan jonkun ylisiron enkelihärpäkkeen ja lähteä hyviä jouluja toivottelemaan oikein teikäläisen oven taakse.... :D

Jotta hauskat joulunalusajat vaan meikäläiseltäkin!

KaisaL kirjoitti...

Hei, ota huomioon että mä editoin tota varmaan tunnin ja _silti_ siellä on kirosanoja.

Mä näen sut työntämässä jotain siivekästä ritsaa koiravyöryn keskeltä niin että sieltä näkyy vain käsivarsi ja pala pitsijoulua. Tiedä sitten kummalla siinä olisi hulppeampi ilme. :D Mutta tervetuloa kuitenkin, pist koiranpusunkestävä meikki. :D

Toisaalta vain kitkeröittääkseni juhlajuomasi voin todeta että tuommoinen vinoilulahja pääsisi todennäköisesti kunniapaikalle tuohon takan manttelille vuosiksi eteenpäin (huom. kesät talvet). :D

Ja varmaan kirkossa nährään sitten ensi vuonna, aika näyttää ollaanko jo tammikuussa nenänvalkaisukatumusta osoittamassa vaiko vasta loppuvuodesta kun masennuksissamme ollaan nähty näkyjä ja siirrytty takaisin "pyhän kirjan" pariin. :D

Ai niin mutta seuranmestaruuksissahan se syödyn kinkun määrä punnitaan, näkemiin siihen asti!