Tämä tarina alkoi siitä kun olimme ystäväni kanssa ottamassa aika tunnepitoisia kuvia Paloniemen sairaalan terapiahevosten luona. Paikalle saapui vapaaehtoisporukkaan tutustumaan tullut Helena. Ilta meni hummaillessa mutta Helena jäi mieleen. Myöhemmin aloin etsiä tietoa lukukoiratoiminnasta Lohjalla. Linkit johtivat tukikoirakkotoimintaan, jossa taas tuli Helenan nimi esiin. Tapasimme ja hän innosti hakemaan mukaan vapaaehtoistyöhön. Kävinkin tukikoirakkokurssin Huisin kanssa, hurahdin touhuun ja mutkien kautta sain tästä osa-aikaisen työn Lohjan seudun mielenterveysseuralla.
Seuraavaksi sain Helenalta käsiini mainoksen sosiaalipedagogisen koiratoiminnan täydennyskoulutuksesta joka oli alkamassa. Mietin hyvin pienen tovin, pinosin pennoset ja hain mukaan.
Nyt koulutus on ohi. Kurssi kokosi yhteen eri alojen osaajia opettajista yrittäjiin, mutta myös meitä joilla oli vain viivähtävä visio ja kiva koira. Yhteisen matkamme lähiopetusjaksoilla nauroimme, itkimme, turhauduimme, avauduimme ja jaoimme kokemaamme. Kittasimme ohessa gallonamäärin kahvia ja tuhosimme vadeittain hedelmiä. Erilaisuutemme oli suuri rikkaus vaikka välillä jokaisella tuli "uskonkriisejä" kun vertasi itseään muihin. Tuli mieleen sanoa tekemästään työstä että "tää nyt on vaan tämmöinen" ennen kuin oli edes esitellyt sitä toisille. Itse sorruin siihen että kuvasin itseäni "mää nyt oon vaan tämmöinen" useammin kuin usein. Vasta viimeisellä kerralla kun näin kyyneleet kurssikaverin silmissä hänen luettuaan lopputyöni kannen aloin uskoa siihen että olen oikeilla tassunjäljillä.
Seuraavassa kuvia ja tunnelmia viimeiseltä päivältä.
Huisi ja Tikka saastuttamassa Helenaa. Whippetkuume nousee.
"Oli mulla kaks koiraa, ja nekin patterin välissä".
Mikko alias Ikki oli nyrkin&hellan tai siis kahvinkeittimen ja mikrotukitoiminnan välissä. Onneksi välillä oli hetki hellyydellekin, tuumaa Tikka.
Virpi ja Liinu. Virpi kulki uskollisesti kyydissäni kaikki lähijaksot, ja meillä olikin kivoja keskusteluita ja vaiherikkaita seikkailuja matkoillamme mukaanlukien mojova rengasrikko.
Vahvaa eläytymistä. ;)
Huisi iilimato parkkeerasi itsensä Erjan syliin. Koirat oli aamulla pesty joten astmaattinen Annekin jäi henkiin päivästä jolloin samassa tilassa oli 7 koiraa.
Marika uhkaa tempaista Marjuskaa käkättimeen? Tai sitten vaan seurustelee keskittyneesti tauolla.
Viimeinen kurssin puhujamme antoi vinkkejä yritysmaailmaan ja markkinointiin. Whippetit antoivat pusuja ja oppia "liiveihin uimisessa".
Outi mietteliäänä.
Liinu seikkaili ja keikkaili sylistä toiseen ja oli aina paikalla kun koiranherkkupussi kaivettiin esiin. Liinun oravakerjäysasento (paitsi että Liinun tapauksessa sen nimi on "pingviini") on täysin aseistariisuva. :D
Outin kuvaushommat keskeytyivät äkillisesti kun myös Rauno päätti että nyt ois hyvä hetki saada vähän rapsutusta ja vatulointia. Janita kyhnyttikin kuin henkensä edestä ja Rauno rrrrrakasti.
Pakollinen tilannekuva, tähän voi jokainen katsoja itse keksiä tekstit. Nauran nyt itse ilmehtimisiä toista päivää.
Erja sai opiskella hiki päässä. Huisi ei olisi millään suostunut siirtymään pois Erjan sylistä paitsi sillä hetkellä kun menin luokan eteen kertomaan omia kokemuksiani. Silloin Huisi linnoittautui lähelle minua, Helenan syliin.
Marjuskan oikeaoppinen "näin kohtaat vaarallisen whippetin"-ilme. Suu ja silmät on hyvä pitää kiinni koska seuraavaksi satelee suukkoja, valottaa Tikka.
Myö niin tehtiin se. Tuleekohan tästä jo toinen vapaaehtoistyö josta poikisikin ihan oikea osa-aika-ammatti? Huisilla on takataskussaan jo lähemmäs 400 koululaiskontaktia, joten harjoiteltu on.
Tuota ylempää paperia suurempi merkitys on kaikilla näillä ihmisillä jotka olivat mukana matkallamme. Jokainen sai matkaansa tällaisen "kotimuistutuksen", siitä voi hädän hetkellä ammentaa itseluottamusta.
Tässä koko vuosikurssi. Sosped koira I.
(Copyt: Aija/Ikki, minä varastin kuvan, älkää tehkö samoin.)
"When you find people
who not only tolerate your quirks
but celebrate the with mad cries of "Me, too!"
be sure to cherish them.
Because those weirdos are your tribe."
(Copyt: Aija/Ikki, minä varastin kuvan, älkää tehkö samoin.)
"When you find people
who not only tolerate your quirks
but celebrate the with mad cries of "Me, too!"
be sure to cherish them.
Because those weirdos are your tribe."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti