sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ei mikään peruspirkko.

FB:ssä aukesi viestiketju 6.1. yhtä lukuunottamatta täynnä vieraita nimiä.
"Kerätäänkö joku porukka ja piristetään vähän Sannaa. Annetaan hänelle "lahja" siitä että Koivukaari sai sen hyväksynnän sinne Suomen Ratsastajaliiton listalle. Samalla se piristäis varmaan muutenkin tätä vaikeeta tilannetta."

Tämä toisilleen enemmän tai vähemmän vieras porukka vietti kaksi niin hauskaa kuukautta Sanna selän takana ettei mitään rajaa, iltaisin messenger kilisi kuin aisakello kun suunniteltiin ja valittiin ja hekumoitiin ja vitsailtiin. Välillä joku meinasi möläyttää väärässä chatti-ikkunassa Sannalle jotain, välillä urkittiin salaa tietoja koska Sanna oli poissa kotoa hämärähommiamme varten yms. Maarika valjastettiin "syntipukiksi" kysymään Sannalta yösijaa muka koiraharrastusmatkansa etapiksi... Ylipäätään nautimme viikkosotalla siitä että ystävämme ei tasan tiedä mikä häneen iskee ja miten muhevaa tällaista on järjestää. Salaisuus pysyi. Sannan mies Pauli tiesi korusta, mutta hänetkin pidettiin pimennossa että milloin se annetaan. Sovittiin tapaamispaikka ja sitten vielä tarkempi tapaamispaikka koska emmehän tunnistaisi toisiamme kasvoista ainakaan me "pitkämatkalaiset". (Ne most wanted - kuvat sitten seuraavalla kerralla ;))
 Sitten alkoi itse luovutustapahtuman suunnittelu: Kuka tulee mistäkin, mitä tarvitaan, nyyttärit pystyyn JA muistetaanhan että ennen kuin päivämäärä lyödään lukkoon tarkistaa että meillä on myös se koru jota ollaan intopinkeinä menossa viemään. Kyllä mie sanon että jos mulla keulii helposti suunnitelmat niin tuo lössi ei häviä mulle _yhtään_!

Välivaihetta, jouhet punottu ja koru matkalla sepälle koristeita ja lukkoa varten. Kävi ilmi että Romeo -varsan jouhet olivat vielä liian lyhyitä itse punokseen, korun tekijältä syntyi ajatus muokata jouhet koristetupsuun koska hän ymmärsi hyvin että "ketään ei jätetä pois". Se on ollut kyllä aina pelin henki, kaikki tai ei mitään!

Koska tuossa oltiin täysillä mukana, ryhmä keskusteli nauramisesta, itkemisestä ja tunteiden näyttämisestä. Ja sitten me naurettiin ja itkettiin, ja mietittiin että pyörtyyköhän Sanna, vai vetääkö ehkä turpaan (minua siitä hyvästä että lähdin puolikuntoisena matkaan, mutta minuahan ei kirjaimellisesti pitänyt mikään poissa tuolta, se ilme oli vaan nähtävä). Vedonlyöntejä oli myös koskien onko ensimmäinen sana falsetissa rääkäisty "EIKÄ!" vai ehkä kirosana, sekä ajanotto milloin a) Sanna itkee b) joku meistä itkee ja ajanotto milloin se rääkyminen ehkä loppuu.

Piia Tuomainen
Piia Tuomainen
"vakavasti puhuen naiset: tää tulee olemaan Sannalle todella iso juttu. Sanna on paljon aikoinaan joutunut kuulemaan, ettei siitä ole mihinkään eikä se ole rakastamisen arvoinen. Välillä luulen, että syvällä sisimmässä Sanna hetkittäin luulee niin vieläkin ja sen on kauhean vaikea uskoa kuinka ihana, mahtava ja rakastettu se kaikille on...... Ei kyllä kyyneliltä vältytä, se on varmaa....."


Ja sitten tuli se päivä jota olimme odottaneet. Naapurin Kikka oli piiloutunut tontin rajalle pusikkoon odottamaan autokolonnaa saapuvaksi. Kikka ei tosin jäänyt huomaamatta pihavahti Rinalta, emmekä kieltämättä autoinemme saapuneet "yhtään liian aikaisin" hälytyshaukun kumahdellessa illassa.

 Autosaattue oltiin nähty ja ihmetelty että mites sieltä noin monta autoa tulee tähän aikaan, Maarikan yhtä autoa vaan odoteltiin. Saapumisemme aiheutti yleishälytyksen lapsissa kun "Ne tulee tänne, kaikki!" Viimeinen letkasta ajoi autonsa keskelle pihaa ja automankasta lähti soimaan Elastisen "Eteen ja ylös" joka on ollut Sannan voimabiisi. Noustiin pikku hiljaa autoistamme jammailemaan pihalle ja annettiin yllätyksen alkaa upota kohteeseen. Itkeminen alkoi neljän sekunnin kohdalla. Laulun soidessa käytiin jokainen vuorollamme halaamassa rakasta ystäväämme. "Kun toi Maarika oli tulossa ni aateltii et myökii tultais!"

 "Saaks täält kahvii? Älä huoli, meillä on kyllä kaikki muu mukanamme. "
Kahvin kiehuessa juteltiin vähän lisää että miksi täällä on juuri tämä porukka ja Maikki puolihuolimattomasti ojensi Sannalle paketin avattaviksi.


Maikki Virtala
Maikki Virtala
Mut se on sit lyhyt puhe. tyyliin että jäis sitten juhlimatta se koivukaaren SRLn hyväksyntä, kun tuli vähän näitä onnettomuuksia ja muita kökköjuttuja... mut juhlitaan nyt tallia ja terveyttä ja ystävyyttä. piste.


 Seuraavat sanat lausuttiinkin sitten aina vain sisäänhengityksillä: "Maikki!" "Nanna!!!"

 Taisi tykätä.

 Ja se istuu käteen just eikä melkein.

Amrita, Sohvi, Franca, Chika, Jasmin, Rommi, Tykki, Romeo, Ukko...

Kakussa oli päällä ja kyljillä Sannaa kuvaavia sanoja joita katseltiin samaan aikaan kun pyysimme Sannaa kertomaan meille "keitä me ollaan". Eihän ei me tiedetty paljoakaan mistä kukakin Sannan tuntee ja kuinka kaukaa vaikka oli niitäkin toki juteltu tätä suunniteltaessa. Meillä oli (välillä) fokus päämäärässä! (myös yhden melkein perheriidan verran kun erään pariskunnan laatuaikailtaa pommitettiin viestiketjulla, erään taas epäiltiin tulleen peliaddiktiksi kun ryskää koneella yhtenään, eräällä epäiltiin olevan ei-kovin-salasuhde jonka kanssa piti alvariinsa viestitellä...)

 Tältä näyttää kun Sannan statuksessa lukee "loppupäivä löllöilyä".

Paulia muistettiin villasukilla ja lapset saivat pipot. Koivukaari vallattu.

Muistilista Sannalle pahan päivän varalle, olet:
Ihana
Avulias
Positiivinen
Energinen
Sydämellinen
Avoin
Periksiantamaton
Luotettava
Huolehtivainen
Ymmärtäväinen
Asennenainen!
Ihailtava
Tunteellinen
Herkkä
Äidillinen
Ennakkoluuloton
Innostuva
Iloinen
Supernainen
Rakas
Nauravainen
Vahva
Äiti isolla Ä:llä
Äänekäs
Moniulotteinen
Aina menossa
Nöyrä
Suojeleva
Ihan mieletön tyyppi.

Roisia sanontaa käyttääseni: Kovan paineen alla paskastakin syntyy timantti. Ja tää meidän kaikkien yhteinen Sanna on semmoinen timantti. Rakas, niin kovin rakas timantti.



2 kommenttia:

Sanna Suursalmi kirjoitti...

Mä en kestä...pitääkö ruveta taas itkemään... :)Kiitos <3 kiitos <3

Maikki kirjoitti...

Oli kyllä ihana ilta! Ja suunnittelut myös. Oot hienosti saanu tähän tekstiin just kaiken olellisen!