Yleiskunnoltaan Rontti on käsittämättömän hyvässä kuosissa ottaen huomioon iän ja sekundanivelet. Tässä se nähdään että hyvä yleiskunto ja napakat lihakset kantavat pitkälle vaikka olisikin vähän kremppaa. Kuonon harmaantuminenkin on alkanut vasta nyt. :) Ennen kaikkea papparaisen mieli on virkeä, ja matkaamme vauhditettiinkin semmoisella vinkunalla ja kiljunnalla että oli jo suorastaan kiire saada auto parkkiin ulkoilureitin lähtöpaikalle että "kurlauksen" vaimentamiseksi. Rontti pääsi ihan itsekseen liikkeelle, ja autoilua rakastavalle koiralle tämä reissu oli huippua (paitsi kääntöpaikallamme ollut Gunnarlan maja, joka oli kiinni vaikka Rontti oli mielestään kulkenut koko matkan vain mennäkseen sinne kylään ja tapaamaan ihmisiä. Vähäiset liikkujat eivät riittäneet tyynnyttämään Rontin seurustelunhalua).
Koska Rontti on staffien tapaan arvokas, vanhoilla päivillään se vältti pyörimästä selällään pedissä kaiken silpun keskellä saadakseen valjaiden tuntuman pois karvoistaan. Tai ei ehkä sittenkään voinut olla gnärräämättä. Kunnon Betoniporsas! Kolmentoistakertainen hurraahuuto Rontille ja uusi tähtäin ripari-ikään! Illalla koko lauma saa parasta "koiran täytekakkua" mitä Saarioinen vaan valmistaa, maksalaatikkoa. Siihen on turha koittaa ehtiä kameran kanssa hätiin, maksis on koko lauman ylintä herkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti