Kun kaikki muutkin kerran, niin minä kanssa! Talvikuvia!
Tällainen karvainen lumikäärme kiemurteli pyykkitelineellä (joka pitäisi kiskoa irti maasta, koska kyhäsimme jo uuden, paremman, menneenä kesänä. Uuteen tellinkiin ei lyö silmäänsä kuten tähän..)
Kutsukaa sitä aavistukseksi, mutta jotenkin hiipi mieleen että joku toinenkin juttu taisi jäädä vähän puolitiehen syksyllä...
Tämä oli jännä. Miten ihmeessä varsin hataran verkon päälle voi muodostua tuommoinen luminuttu? Tässä olisi siivilän kehittäjälle tutkimuskohde. ;)
Auringonkukat olivat kuin pieleen menneitä pihavalaisimia tai daameja korkeissa kiharapilvissään.
Koska vadelmilla ei ole omia "valoja", niiden täytyi syksyllä saada juurelleen tuommoiset aurinkokennotuikuttimet. Hetken teki mieli kipata niiltä lumihatut hankeen ja katsoa moniko valoista syttyy aurinkoisen päivän jälkeen. Mutta luotan siihen että ikivanha, jo monesta kohdin rikkonainen lamppu on se joka syttyy ensimmäisenä, vuosi vuodelta haaleammin, mutta aina varmasti. Yleensä sen osat täytyy keväällä kääriä jostain hatelikosta yhteen ylipäätään koska se tuntuu ottavan melko paljon osumaa, lieneekö onnettomuusaltista mallia?
Seuraavana rivissä on juhannusruusu, jonka pienokaiset ovat kuin zombiet lähteneet hortoilemaan omille teillensä alkup. kukkapenkistä (verkkoaidattu alue kuvan vasemmassa nurkassa). Millähän ne saisi palaamaan omiin maisemiinsa, pystyttämällä niiden reitille uuden kukkapenkin?
Siellä kukkapenkissä, missä noiden em. juhannusruusujen piti olla, kasvaa myös syreeni (muttei juurikaan juhannusruusuja... ;)). Katselin jo aiempina kesinä että kitkemättömän nurkkauksen sisällä oli jollain pikkulinnulla ollut pesä. Tuo sumppu kuvan keskellä antaa ymmärtää että myös viime kesänä siellä on kasvatettu katras pikkupiipittäjiä. Kertonee jotain puutarhanhoidosta, ja sen tärkeydestä. :)
Kellarihuoneen työmaalta kannetuista kivistä muodostui iso röykkiö. Tumma kivi kätkee rakoihinsa varmaan kaikenlaisia eläinmaailman yllätyksiä ja tuokin "lämpöluola" kirvoitti aatoksia siellä mahdollisesti lymyävistä asukeista, jotka tumman kiven itseensä varaama lämpö pian sulattaa. (Pian? Nyt on helmikuun 2. päivä...)
Tämä kuva on otettu suoraan ylöspäin, toivoen että tuulenpuuska ei löydä tietään pihaparatiisiini juuri sillä hetkellä. Pikku kopsautus puun runkoon ja olisin saanut nuo lumimakkarat kaulukseeni tuolta. :)
Tein myös vertailua puiden oksistoista. Joka vuodenaikaan pidän eri puusta. Tänään minua viehättivät vaahteran (keskellä) hieman pähkinää muistuttavat koukeroiset oksat. Vasemmalla on ruotsinpihlaja ja oikealla koivu.
Terassilla on aurinkokatoksen runko törröllään (Ja jotenkin tuo portti osui tuonne taustalle aika hauskasti ja ihan vahingossa!). Tästä saan ensi kesäksi "tomaattipergolan", koska katoksen kangas alkaa jo olla aikansa elänyt ja hitsaussaumatkin sojottelevat kuin allekirjoittaneen alahampaat.
Likusterisyreenin taimen ympärille kerätyt kattotiilipinot (muuan projekti on vielä aloittamatta niiden keskeneräisten lisäksi) muodostivat aika sievän lumikukan kun puuterilumi peitti ne.
Puutarhamökin kulmalla lentelee tällainen pörriäinen...
.. mahtaako olla kenties kuurankukkaa etsimässä. Tämä jään peittämä koriste on yksityiskohta kynttilälyhdyn ketjusta, edellinen pöppiäinen kuuluu tuulikelloon.
Mutta tämä kyllä kruunasi koko puutarhakierrokseni. Otin kuvia niin että riittää koska en ollut uskoa silmiäni. Syreenissä oli silmut ihan törröllään ja oikein hienon vihreitä. Helmikuun alussa? (Toisaalta joulukuussa kukki ruusu, siis ei pensas vaan semmoinen kukkakauppamallinen ruusu, joten mitäs uutta tässä nyt olisi...)
Tänäänhän pakkasta oli siinä -20 asteen molemmin puolin, selvästi kevättä ilmassa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti