Huisin jännittävä iltapäivä!

12.11.2010 matkasimme Huisin kanssa Muurlaan (ei kovin kauas siis) tapaamaan sukulaisia. Huisille tuli monta uutta asiaa samalla reissulla: panta, lämpömantteli, matkustaminen yksikseen häkissä (eikä sylissäni kuten tähän asti) ja ihan oikea ulkoiluretkikin. :) Kasvattaja-Johanna on sijoittunut kaahailumaastojen suhteen erinomaisesti, ja läheltä löytyi valtaisa hiekkakuoppien luvattu maa. Ensin isot koirat näyttivät vuoron perään Huisille mistä kana pissii ja ne lopulta jouduttiinkin telkeämään takaisin autoon puhkumaan innostustaan juuri tuosta edellä mainitusta syystä. (Toim.huom. Vinttareiden "kuri ja järjestys" on huomattavan keveää otteiltaan jos vertaa esim. staffien samaan toimitukseen.)

Huisin mielestä tapahtuma oli erittäin vakavaluonteinen ja porukan hännillä jolkoteltiin suu viivana ja korvat keskittyneesti rytyssä. :D

Lopulta rymyjengiksi valikoitui Huisin sisko jolla ei vielä ole kutsumanimeä. Pentu ei suostunut sitä koko päivänä kertomaan vaikka uskokaa pois, siltä kyseltiin tovi jos toinenkin. :) Myös Huisin emä Spagetti ponnahteli mukanamme, mutta kamera ei pysynyt sen vauhdissa mukana laisinkaan.

Siskolikkaa alkoi välillä jo suoranaisesti ottaa pattiin, kun hiekkamonttujen ensikertalainen Huisi ujosteli ja vallan katseli ympärilleen. Sisko olisi halunnut jo painattaa häntä suorana, mutta kuka sitä nyt yksistään hepuloitsee, ainakaan koko ajan? :)

"Eenymeeny" johdatteli Huisia pitkin monttuja tottuneesti esitellen isot työkoneet ja maistuvimmat männyntaimet.

Huisi kertoo: "Jos istun tässä näin ja napotan tummilla pippurisilmilläni ylöspäin näin..."

"... ihminen aivan taatusti menettää polvilumpioidensa hallinnan ja yletän halaamaan paljon kätevämmin. Muutaman pusunkin voisin muiskauttaa."

Kukkulan kuningatar se siellä kenottaa odottamassa siskoaan paikalle...

Kas näin! Yhteispotretti on valmis. :)

Rymyämisen päätteeksi Huisi könysi Bonnywapit-lauman keskelle nukkumaan, "Huisin väsyneenä" luonnollisestikin. Kotona se vietti ensimmäisen kokonaisen yön oman lauman "nukkuaitauksessa", luonnollisestikin painautuneena Rontin ja Helmin raidallisiin kylkiin.

Kiitos Johannalle hauskasta iltapäivästä hipustimien seurassa. Uuuuuudestaaaaaaan! :)