Helmi kertoo: Luonnetesti

Moi mä oon Helmi. Mä pääsin eilen "äiskän ja iskän" kanssa reissuun ilman muuta koiralaumaa. Mamma hymyili suden lailla kun se otti mut autosta. Se laitto pannan normaalia kireämpään reikään ja mutisi jotain että "mennääs kattoon kuin ämmän käy". Mä en oikein ymmärtäny mikä sitä nyt niin oudoksutti tilanteessa, koska yhden kopin luota löyty vaan tommonen hurjan hauska täti joka halus kauheesti leikkiä mun kanssa kapulalla. No eihän mua tarttenu kahdesti käskeä, paitti sitten kun piti muka päästää irti siitä pulikasta.

Sitten me seisoskeltiin kaikessa rauhassa siinä keskellä kenttää sen rehaamisen jälkeen kunnes ne alko tosta kuvassa näkyvästä narusta vetää semmosta rahisevaa kelkkaa meitä kohti. Mulla meni herne nenään, mutta varuiksi kuitenki karjuin tuolta selän takaa varoituksia emännälle joka vaan seiso siinä ja tollotti sitä tuulipukuresua ku sonni uutta aitaa. Mä oisin ehken mieluummin suksinu kanttiiniin siitä mutta kun mamma jäi siihen tönöttään ni kai mä sit hengasin sen kaa.

Kun se kelkka lopulta lakkas hötkyilemästä, mä menin kattoon sitä. Mua vähän ihmetytti kun normaalisti tuulitakin ja lippiksen välistä löytyy naama jota pussata, tällä ei ollu mitään!? Mä kyllästyin siihen aika pian ja jatkettiin sitten sitä pyörimistä.

Me käveltiin taas rinkiä ku agilityn lämmittelyssä ku yhen auton takaa ponnahti tommonen ukko! Se huusi kamalasti ja huito tommosella kepillä. En mä ottanu sitä niin kauheen tosissani ku mä oon nähny miltä emäntä näyttää rappuluudan kanssa, SE on pelottavaa! Tota setää mä pussasin heti ku se heitti sen keppinsä meneen ja lakkas riekkumasta.

Sen sedän tartti lähtee jonnekin joten me käveltiin taas ympäri sitä mestaa. Niillä on kyllä turvallisuusasioissa vielä parannettavaa ku yhtäkkiä tommoset haalarit ponnahti just kun mä olin hollilla. Mä hoksasin heti että ne vaan ravistelee pyykkejä enkä sitten ollu noista kommonaankaan kun myöhemmin kuljettiin uudestaan niitten ohi.

Yhtäkkiä tuota rampilta lähti jumalattoman kokonen rahiseva pänikkä meidän perään, mä pidin sitä silmällä ettei se päässy vyörymään emännän kantapäille kun se vaan tallusti meneen ku kuuromykkä. Mä en kyllä luota sen aisteihin enää pätkääkään kun lenkkeillään. Tän jälkeen toi täti otti musta taas kiinni ja emäntä meni sen sedän kanssa pimeeseen huoneeseen nakottaan jakkaroille. Siellä ne oli ku tatit pa*kassa kun menin sen tädin kanssa ettiin niitä hetkeä myöhemmin. Se huone oli vaan tosi pimee joten mä haapparoin siellä pikkuisen ympäriinsä kun en mä oikein tajunnu mitä me siellä tehtiin. Köpöttelin otsa eellä semmoseen esteeseenki siellä joten arvelin että mun tarttee sit olla sillä puolella mut pikku avustuksella sit löysin äipän ja sen sedän sieltä toiselta puolelta missä ne oli jemmassa. Ja taas meitä vietiin!

Seuraavaks mut laitettiin tämmöseen ketjuun jota mä katoin että saisko sen syötyä poikki että pääsisin kattoon minne emäntä lähti ilman mua. Ei sitä saanu katki joten funtsin oisinko sitte voinu kiivetä johonki tai keksiä muuta puuhaa aikani kuluks.

Mun ei tarttenu onneksi kauaa ootella ku se aikasemmin tavattu täti läks tuleen kohti. Se hyppeli vähän niinku Sako paitti että silläkin oli tommonen ohkane keppi millä se huiski ja uhitteli. Mä käänsin sen verran päätä sivuun ettei se vaan vahingossa tökänny mua silmään. Ei sekään ollu kauheen pelottava, ja se emännälle myöhemmin selitti että sitä alko lopulta naurattaa kauheesti kun mä heilutin sille häntää niin että meinas koko saparo irrota.

Mä pussasin sitäkin heti ku sain sen ulottuvilleni, musta oli kauheen kiva että se täti lakkas viuhtomasta ettei telonu itteensä ja tuli pitään mulle seuraa. Mä oisin kiivenny sen syliin, ellei toi ketju ois ollu niin vietävän lyhyt etten ylettäny.

Viimesenä siellä kuulemma testattiin mitä mä oon mieltä starttipistoolilla ampumisesta, mut en mä ehtiny huomata koko asiaa kun mietin niin kuumeisesti että onpa suppeet agilitykisat kun ei oo ku yks este koko kentällä. Ei sillä, mä tykkään kamalasti mennä tota a-estettä. En mä sit saanu mennä sitä edes yhtä kertaa kun paikalla ollut muu väki tuli auttaan emäntää ja ne korkkas mun ahteristani punkin joka oli tarttunu sinne ja imi mun istuimestani verta minkä kerkes. Sitten ne kivat tuomarit tuli takas ja kerto emännälle miten testi oli menny:

Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty (arvelivat että tosipaikan tullen puolustaisin kyllä mammaa jos se meinais jäädä altavastaajaks, toisin ku serkkuni Rontti joka jätti mamman ku nallin kalliolle vastaavassa testissä ja pelasti oman nahkansa nopeilla kintuillaan.)
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton (kuulemma kerkisin kyllä huomata ihan kaiken mitä ympärillä tapahtui)
Temperamentti +1 Erittäin vilkas (tättähäärä)
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Kertoimet sinne, kertoimet tänne, loppupisteet 167p. laukausvarma. Vähänkö olin hyvä! Ne siellä harmitteli kauheesti kun tätä testiä ei kuulemma saa suorittaa ku kerran, mä olin lämmitelly sopivasti ja oisin voinu mennä viä pari rundia, mutta mut vaan lastattiin takas autoon ja ajettiin kotiin missä mulle hymyiltiin edelleen ja sain possunkorvan palkkioksi. Ei lopulta hassumpi päivä!