Sakon kasvattajaa jäi arveluttamaan, ottiko Igor neidistä ilmat pihalle (ks. edellinen blogiteksti). Ei ottanut, Sako väisti täpärästi ja tässä nyt "poseeraa" koivet haaruttaen joka suuntaan.
Tämä kuvakulma Sakosta on meillä erittäin yleinen. En tuota eläintä ottaessani tiennyt että se nujuaisi naamallaan näkökentässäni vähintään puolitoista tuntia päivässä. Milloin Kong-lelu suussa, milloin vessapaperihylsy, eilen oli halko (jonka neidit pistivät atomeiksi yläkerran tasanteelle)
Tätä näkee paljon. Sako ja Helmi kirmaamassa peräkkäin pitkin pihaa, välillä toinen edellä ja sitten sama toiseen suuntaan. Sakohan ei juoksemisesta piittaa sitten laisinkaan, kuten ilmeestäkin näkee. :)
Niin, se halko. Tässä se vetelee viimeisiään, kaikki kuvassa näkyvä lakaistiin lattialta millin pätkinä myöhemmin. Sako ihan pikkuisen vaan kärttää josko saisi Helmiltä keikautettua kupin nurin ja taas mentäisiin. Ja kyllä mentiin, täysillä. Valitettavasti tällä kertaa mentiin niin kovaa että Helmi venäytti etukoipensa jollain tapaa kaahatessaan. Linkuttaa ikävästi, joten taistelutanner pihallamme hiljenee varmaankin pariksi päiväksi. Toivotaan parasta toipilaalle, Helmi kerää kyllä sympatiaa oikein isolla haavilla, minun rakas takorautastaffini. :)
Sakon kasvattajaa jäi arveluttamaan, ottiko Igor neidistä ilmat pihalle (ks. edellinen blogiteksti). Ei ottanut, Sako väisti täpärästi ja tässä nyt "poseeraa" koivet haaruttaen joka suuntaan.
Tämä kuvakulma Sakosta on meillä erittäin yleinen. En tuota eläintä ottaessani tiennyt että se nujuaisi naamallaan näkökentässäni vähintään puolitoista tuntia päivässä. Milloin Kong-lelu suussa, milloin vessapaperihylsy, eilen oli halko (jonka neidit pistivät atomeiksi yläkerran tasanteelle)
Tätä näkee paljon. Sako ja Helmi kirmaamassa peräkkäin pitkin pihaa, välillä toinen edellä ja sitten sama toiseen suuntaan. Sakohan ei juoksemisesta piittaa sitten laisinkaan, kuten ilmeestäkin näkee. :)
Niin, se halko. Tässä se vetelee viimeisiään, kaikki kuvassa näkyvä lakaistiin lattialta millin pätkinä myöhemmin. Sako ihan pikkuisen vaan kärttää josko saisi Helmiltä keikautettua kupin nurin ja taas mentäisiin. Ja kyllä mentiin, täysillä. Valitettavasti tällä kertaa mentiin niin kovaa että Helmi venäytti etukoipensa jollain tapaa kaahatessaan. Linkuttaa ikävästi, joten taistelutanner pihallamme hiljenee varmaankin pariksi päiväksi. Toivotaan parasta toipilaalle, Helmi kerää kyllä sympatiaa oikein isolla haavilla, minun rakas takorautastaffini. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti