Viime yö oli taas vertaansa vailla, jos asiaa mitataan uusien kirosanojen keksimisessä. Lisäksi ehdin miettiä miksi juuri kerroin koiristani kyselevälle ystävättärelleni kääpiöpinsereiden kivoista luonteista ja helposta kotielämästä.
Asiaan. Rontti oli illalla erinomaisen söpö unimutruhuulinensa joten se sai luvan tulla vuoteeseemme yöksi (Rontin ylivertaisiin ominaisuuksiin kuuluu myös lähelle hakeutuminen ja erinomainen lämmöntuotanto, eilen oli vähän vilakka ilta ja enempää motiiveja Rontin untuvatyynyllä nukkumiseen ei tarvittu).
Keskellä yötä herään siihen että Ego tassuttelee aitauksessa ja hakkaa hännällään verkkoaitaa. Koppaan sen kainalooni, päästän Sakon aitauksesta ja kiepsautan koirat etupihan kautta kun kuvittelin että niillä olisi ollut pissimiseen tarvetta. Juro team B&T tassuttelee taakseen mulkoillen kuistin portaat ja pissii heti kun tassut koskettavat hiekkaa. Palaamme takaisin ylös ja koirat komennetaan paikoilleen. Unet jatkuvat.
Hetken päästä herään siihen että joku tuuppii taas verkkoaitaa. Hiljainen tassuttelu etääntyy, Ego on siis avannut aidan ja on nyt menossa alakertaan. Koitan huikata sen takaisin ilman mainittavaa menestystä. Aina kun puhun koiralle, se pysähtyy muttei edes katso taakseen vaan jatkaa matkaansa kun komennus loppuu. Koska meillä väki nukkuu siellä missä minä päätän, marssin sen perässä tavaten koiran olkkarin sohvalta katselemasta minua happamasti. Kerron sille rauhallisesti että ei muuten käy laatuun, nappaan pienen nyrpeän kääkän kainalooni ja kannan sen takaisin aitaukseen. Tällä kertaa pujotan verkkoaidan koirien vuoteen ja Sakon häkin väliin, Sako ei ollut häkissä vaan aitauksessa. Ego ryömii muiden koirien sekaan vastalauseitaan pärskien mutta asettuu lopulta.
Hetken päästä herään taas, ei ole todellista. Tassuttelu etääntyy jälleen. Ahaa, Ego osaa myös vetää verkkoa nenullaan sisäänpäin tehden itselleen sopivan aukon josta paeta. Marssin jälleen sen perässä ja tällä kertaa käskytän sen ylös. Pieni matalana liikkuva maksimaalisen vastahankainen rotta pujotetaan takaisin aitaukseen. Tällä kertaa se ei ollut ehtinyt sohvalle asti kun jo sain sen kiinni. Ajattelin että nyt sen jo viimeistään luulisi antautuvan.
Aikainen on hiljainen tyytyväisyyteni. Hetken päästä pikkukoira on taas matkalla alakertaan. Tällä kertaa sappeni kiehahtaa oikein kunnolla ja pieni emäntänsä lailla ääneen kiroileva kuljetettiin niska-"alaselkä" -otteella suorinta tietä Sakon kevythäkkiin.
Asettaudun mukavasti peittoni alle tietäen että pikkukoira ei tänä yönä enää hipsi mihinkään. Häkistäkään ei kuulu kuin unista tuhinaa, ilmeisesti valtakunnan isoin nailonhäkki iisolla pehmeälllä peitolla käy pikkukoiran vankiselliksi ilman kannetta eläinoikeustuomioistuimeen. Hetken päästä isompi b&t koira on vieressäni. "Moi, me tultiin Helmin kanssa katsomaan miten teillä menee!" Taloutemme neitikoirajaosto on siitä mukava, että sitä ei tarvitse erikseen hakea takaisin reissultaan, pelkkä kutsu riittää. Aita takaisin kiinni, ja unten maille.
Aamulla mietiskelen yön tapahtumia, sadattelen menetettyjä uniani sekä pientä maailman jurointa koiraa joka ei ole koskaan ennen kyseenalaistanut arvovaltaani. Josko Ego on aina ollutkin niuho, neuroottinen, tosikko toisten koirien kanssa ja koulutettavuudeltaan kaimaanin luokkaa mitä agilityyn tulee, se ei ole koskaan ennen ollut noin totaalisen uppiniskainen. Toki se on alkanut harmaantua varmaan toisesta ikävuodestaan eteenpäin ja siitä tuli kärttyinen vaari luonteensa puolesta sen täyttäessä kolme vuotta, mutta joku raja sentään tässäkin hommassa. Koomisinta on että Lasse on lähdössä reissuun muutamaksi päiväksi ja tarkoitus olisi antaa koirien nukkua vuoteessa kanssani. Ottaisiko Ego tuon nyt sitten myönnytyksenä itselleen vaiko vain laatuaikana? Mieleeni juolahtaa Egon tapa nostella peitonkulmaani kuonollaan vaatien pääsyä peiton alle (siis ei niin että se ryömisi itse vuoteen lämpöön vaan minun pitää nostaa sille peittoa..) tai sen tapa tuijottaan ja vanuttaa sitten tyynyä kaulani kohdalta niinkuin se olisi tunkemassa minun ja tyynyni väliin muka... Taidan pistää kieron pikku kärpän häkkiin ihan vain periaatteellisista syistä koska Juha Vuorisen sanoin "Mulle ei *ittuilla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti