maanantai 22. huhtikuuta 2013

Remontin loppu ja rentoutumista.

 Kuluneen viikon aikana "nakutinakutitoiminta" siirtyi sivupihalle, ja lautaa kiipesi seinälle kiihtyvään tahtiin.

 Kerran kolmessa vartissa Mendo sai Sakolta pusun. Sakolta myös poistettiin tikki simmusta ja silmäluomi näyttää parantuneen hyvin.

 Raksa-Rontti kiipeili telineillä ja karkasi Igorin kanssa tyhjentämään lintulaudan alustaa heti jos silmä vältti portin ollessa auki.

 Sakon ja Helmin talvibaana suli, taustalla näkyy salavan ympäri kulkeva vauhtiluuppi. Koiria harmitti suuresti kun ei lumipenkasta polun reunalla ollut enää apua, sinne hupsahtivat "sorbetin sekaan" kaaharit kun ei tuttu piennar yhtäkkiä enää antanutkaan sivutukea laukkakilpailussa. :D

 Kuvatodisteita siitä ettei Mendo aina ollut aivan uskollinen Sakolle, takin sisästä täytyi ulkoistaa tällainen pikkuhurmuri kun oli aika lähteä töihin. Igor on aivan järjettömän kuuma unikaveri ja sen lisäksi mielettömän sikeäuninen kun pääsee nukahtamaan, se oli aivan pökkyräinen kun se kaivettiin ulos "povarista".

 Näemmä timpuriltamme hommat käyvät vaikka silmät kiinni. Keittiön ikkunanpielet valmistumaisillaan.

 Viimeisiä nurkkalautoja kiinnittelemässä, tuon jälkeen alkoi sen sortin kilkatus ja kalkatus kun telineet siirtyivät takaisin kuljetuskehikoihinsa. :)

Väliaika, kahvia ja pull... hiiriä?? Nyt on Mendo päässyt seuraamaan rottakäärmeiden ruokailua muutenkin kuin telkkarista. Olihan siinä kahvitauolle semmoinen "conversation piece" kun luikertelevat lemmikkimme pistivät jyrsijät poskeensa. Hyvin tuo kaulanahka venyy eikä tehnyt edes tiukkaa. Glumps vaan, kuvassa viljakäärme nimeltään Liekki.

 Syvyyksistä nousee pinserinsukuisia päitä. Taidetta koteihin ja keittiöihin osa 67.

 Remontin viimeisenä iltana kävimme Ninan kanssa ratsastamassa ja Ninan täytyi takaisin tullessa vähän neuvotella Sakon kanssa siitä mitä vieraissa timpureissa hyppimisestä seuraa. Nina malttoi hetken murjottaa Sakolle löppäkorvan syrjähypystä, mutta pian typsyt olivat "normimoodissa", sylikoira sylissä. :)

Kuvassa pönöttää "karvakummilapsenlapsi" Kleppa, islanninlammaskoira 15vk. Remontin ollessa loppusuoralla Krisse kutsui minut ratsastamaan Isingillä koska jälleen kerran tuo ihana emäntä arveli alitajuisesti minun kaipaavan jotain muuta tekemistä kuin pihalla patsastelua vaikka kaunis päivä sopi kyllä haihatteluunkin (jota paremmin se sopi vain ratsastusretkeen). Vaikka ei remonttia itse teekään (onneksi!), sen seuraaminen päivästä toiseen ilman taukoja on melkoisen raskasta jo yksin sen takia että nurkissa pyörii vieras ihminen. Olin lisäksi nukkunut valtavan huonosti ja väsymys alkoi painaa siinä missä Mendoakin, jonka askel raksalla oli edelleen reipas mutta kasvot jo paikoitellen vakavat ja väsyneet. Ihmekö tuo kun urakkaa painettiin niin että koko kuukauden setissä oli vissiin peräti 2 lepopäivää. Ei ollut mikään ihan tavallinen timpuri tuo. :) Mutta asiaan: Ystävällisten ja seurustelunhaluisten tammojen ja islanninlammaskoirien kanssa puuhastelu vei väsymyksen ja vähän apean mielen sen siliän tien. Krissen kanssa juteltiin niitä näitä ja vaan nautittiin upeasta ilmasta, pienistä tuulenpuuskista huolimatta päivä oli ehdottomasti enemmän lämmin kuin kolea, ensimmäisiä kertoja tänä keväänä. Paras hetki moneen viikkoon oli kun sain vain olla tammojen luona ja rapsutella niitä auringonpaisteessa lenkin jälkeen. Vissa ja Ising olivat aivan ihania, jopa välillä varautunut Vissa oli oikein poikkeuksellisen nujuilevainen ja naaman painaminen Isingin valkoiseen karvaan toimi paremmin kuin purkillinen pillereitä (mitä tahansa pillereitä). Kyllä se vaan niin on että hevosen läsnäolo saa ihmisenkin balanssiin, kiire valuu kengänpohjista tiehensä ja hengityskin kulkee keuhkopussukoissa pohjaan saakka. Tammaterapiaa ja Krissen rauhoittavaa puhetta ja taas alkoi vähän pyrkiä huumorimieltä esiin.

 Kleppa oli vain harhautuskuva mutta aiheessa pysytään. Issikka-koirien sijaan 21.4. mentiin katsomaan issikka-hevosia. Nurmijärveläisessä jäähallissa järjestettiin Suomen ihka ensimmäiset jäätölttikisat. Kuvassa pääsääntöisesti talli Hestbakin ja/tai issikkakerho Hestneistin porukkaa. Oikeasti tapahtuma oli hieno ja seura hauskaa, kunhan mullistelivat kun hoksasivat kameran. :D

 Ei ihan se tavallisin näky kaukalon laidalla! Ääni joka syntyi hevosista hokkikenkineen narskauttelemassa mahtavaa tölttiä pitkin jäätä oli mieleenpainuva elämys. Ja jestas että yleisö sai rahoilleen vastinetta, upeita hevosia kilpailemassa taitavine ratsastajineen. Tapahtuma oli hyvin juonnettu, eteni ajallaan, ja tarjolla oli tietenkin issikkatuotteita, syötävää ja arpajaiset (joissa muuten vielä loppuunmyynnin aikaan oli kivoja palkintoja jäljellä). Täyden potin veti Krisse, jonka arvoista voitti 5/5. Ihan hyvä että yksi voitoista oli reppu, muuten olisi ollut vaikeuksia kantaa muut palkinnot ulos hallista. :D

 Viimeinen palkintojenjako. Järjestyksessä voittaja oikealla. Kunniakierroksella mieskolmikko veti kolme rinnan komiaa tölttiä maltillisempien pysyessä jonossa, ja yleisö hurrasi. En taatusti ollut ainoa joka sanoi että hevosen selkään olisi päästävä taas pikimmiten. :)

Uudet palotikkaat tulivat tilatusti juuri siten että Mendo ehti ne asentaa lähes viime hommanaan. Remontin aikana opin miten tärkeää on suunnitella tehtävät hommat etukäteen, miten työvaiheita voi ketjuttaa järkevästi, miten tärkeitä tauot ovat, ja sen, että vaikka olisi kuinka väsynyt, voi aina sanoa viimeiseksi "Kiitos tästä päivästä.". Kuinka monella suomalaisella työpaikalla duunari oikeasti sanoo noin, vaikka aihetta olisi jokaisella?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ja maalausprojektin odottelemisiin! Hyvää kevättä ja krookuksia itse kullekin!

1 kommentti:

Krisse kirjoitti...

Hieno tarina taas kerran. Ihanaa, etta saatoin olla avuksi. <3>