Tässä muutamia kuvia kasvikunnasta koska koiria ei (onneksi) saa pinkkinä, violettina ja meinasin sanoa eikä oransseina mutta muistin sitten Igorin joka on kyllä niin oranssi kuin koirasta saa. :D
Iso omenapuu kiittää pihasuunnittelijaamme keväisestä käynnistä iloisella kukinnalla. Omenapuun juurella on "itse itseään hoitava" kukkapenkki jossa kasvaa kaikenlaista mitä itse aidan sisäpuolella ei kasva.
Pienempikin omenapuu koittaa koreilla kukilla minkä ikinä ehtii. Toivottavasti muurahaiset eivät tänä vuonna syö satoa kokonaan niinkuin viime syksynä kävi, minäkin haluaisin maistaa tämän uuden tulokkaan hedelmiä.
Tässä sama oksa ensin nupullaan ja sitten täysissä hepeneissä. :)
Ikkunalaudalla kukkiaan raottelee ja nuppujaan kohottelee "perikunnan paavalinkukat". Mummoni poismenosta on jo useampi vuosi, mutta nämä hänen kukkansa kukkivat lähes ympäri vuoden aivan järjettömästi. Niin vaan muistuu Vokki-Mummu mieleen aina kun kulkee ikkunan ohi, siinä hänen hoidokkinsa nyt ilahduttavat minua riemukkaampina kuin mitkään muut kukat samalla pöydällä.
Laventelilla on lukuvalo. :) Tämä lamppu on seurannut mukanani jo kymmenkunta vuotta. Joka talvi se aina lentää hankeen ja ottaa kolhuja. Ja joka kevät kokoan sen osat pihalta ja mietin että "tokkopa tuo tästä selvisi". Ja niin vaan vuodesta toiseen palaset yhdistettyäni tuo lamppu ottaa aurinkoa yhden päivän ja sytyttää sitten (kärsineen ja kelmeän mutta kuitenkin) valon kuin kostoksi. Sitkeää tekoa on tämä tuote, voin suositella. :D
Kohta kukkii tämä tämmöinen sinertäväkin, jonka nimeä en muista. Yllättävän monta sävyä on yhdessä kukassa (klikkaa kuva isommaksi).
Leena H:lta saadut Tulikellukat ottivat uuden asuinpaikkansa riemulla vastaan. Vitsi miten hieno oranssi väri niissä onkaan, näistä kukista tulee aina hyvälle tuulelle ne nähdessään! Seuraavaksi odotellaankin sitten keltaisia alpeja ja tummia korallikeijunkukkia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti