keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Wunderbar! Alles klar!

Saksan Riedenissä pidettiin lokakuun vaihteessa agilityn MM-kilpailut. Sain suurenmoisen kunnian olla uutena jäsenenä siinä maailmanmatkaajien ja "agilityuskovaisten" joukossa, joka suuntasi matkansa paikan päälle kannustamaan suomalaisia koirakoita. Jo kärkeen kiitos Krisselle tästä mahdollisuudesta, vastaanotto oli ihan mieletön ja seura ihan legendaarista. Todellinen elämysmatka! :)
Mukanani oli taktisesti vain pokkarikamera, etten erehdyksessä olisi tullut katsoneeksi koko reissua etsimen läpi. Tässä kuitenkin muutamia fiiliskuvia.

Saapumispäivänämme meillä oli hetki aikaa kierrellä majapaikkakaupunkiamme Velburgia samalla kuin odotimme toista autokuntaa saapuvaksi myöhemmällä lennolla. Löysimme suorastaan kasapäin tällaisia pyöröpaalihahmoja joilla oli kaikilla erilainen "asu" päällään. Älyttömän hauskoja. :) Muutoinhan liikuimme paikkakunnalla kuin murtovarkaat yön pimeinä hetkinä, kilpailupäivät olivat pitkiä ja palasimme rättiväsyneinä hotelliimme osoittaaksemme ruokalistaa summittaisesti ja annoksen hävittyä lautasilta kaaduimme vuoteisiimme. Hotelliltamme oli n.40 minuutin matka itse kilpailupaikalle joten kerättyämme "aamutuimat" autoon alkoi villi ajo hallille toisen aamukahvikupillisen toivossa. ;)

Kaupungin laidalla oli pelto josta olisi muodollista korvausta vastaan saanut poimia auringonkukkia ja muita kaunokaisia. Pilvinen päivä ei valitettavasti tuonut kukkien ja ruskan hehkua täyteen loistoonsa.

Olisin voinut lähes kyltymättä käppäillä pitkin katuja ja kujia vain ihastelemassa taloja. Yhtään samanlaista ei ollut, tiet olivat kapeita ja idyllisiä.

Katumaisemaa kera persikan sävyisen talon. ;)

Talojen seinissä näkyi paljon erilaisia kohokuvioita ja maalauksia, tässä appelsiininvärinen talo.

Valaisimet, kaiteet ja erilaiset kukkatelineet ikkunoilla olivat kaikki myös uniikkeja. Paikallinen kyläseppä oli tosiaan tehnyt taidetta, tässä vain yksi esimerkki romanttisesta kaiteesta kaunistamassa katukuvaa.

Kirjavaa katukuvaa. Tuolla olisi taatusti vaikeaa olla närkästynyt kovin pitkään, niin paljon vaivaa asukkaat olivat nähneet kaupunkinsa koristelemisessa.

Jokaiselle jotakin. :)

Tämän talon oli ruska pukemaisillaan hehkuvaan punaiseen. Kukkapurnukoita ja koristemaalauksia oli kertakaikkiaan joka puolella.

Lähes "pakollinen" kirkontorni. Ei mitään uusinta uutta.

Hihkuin suorastaan riemusta nähdessäni tuon kuvan keskellä olevan vaalean talon. Koko talon seinä mukaili katua ja myös katto kaartui kauniisti. Siinä on rakentajakin saanut miettiä hetken kynänsä ja paperinsa kanssa, tuskin tuota on ihan fiilispohjalta täräytetty menemään.

Virallisesti olimme etsimässä pankkiautomaattia, mutta ei meillä niin kovin kiire ollut kuten kuvasta näkyy. Krisse se siinä äimistelee vuorostansa.

Raatihuone tönötti keskeisellä paikalla, ja tuo keltainen talo oikealla on eräs Hotel Zur Post:in rakennuksista. Aivan mieletön paikka sisältä erilaisine saleineen, huoneineen, sisustuksineen ja salaperäisine käytävineen.
Vähät minä rintamamiestalon "elintasosiivestä" välitän, tuommoisen tornin minä haluan!

Jälleen yksi esimerkki kädentaidoista, hotellin "kyltti". Sisältä löytyi kattava valikoima pienoismalleja jotka kuvasivat postivaunujen mallia eri aikakausina.

Pikku katsaus hotellimme "sisäpihalle". Tuosta sitä jolkotettiin reppuinemme autolle "Kardemumman yössä". Ja mitäkö varten?

Tätä! Kilpailut olivat henkeäsalpaavan jännittävät, kyyneleet silmiin kihottavat ja tunnelma käsinkosketeltava. (Luulen että kämmenistäni lähtee pian nahka, niin kovin taputimme lähes joka suoritukselle.) Tässä kuvassa suomalaisten mitalijuhlaa luokan päätyttyä. Kyllä oli hienoa olla paikan päällä hurraamassa taitaville suomalaiskoirakoille ja iloitsemassa toki muidenkin huippusuorituksista!

Lähtöpäivänä autokuntamme jakautui kahdelle lennolle. Krissen ajatuksena oli pyörähtää Munchenia ihastelemassa. Minä en suostunut lähtemään minnekään ennen kuin olin upottanut tuon tuossa, varmaan puoli gallonaa Caramel Macchiatoa bongaamastani Starbucksista. Se oli vielä parempaa kuin mitä muistinkaan, ja sillä sokerimäärällä juostiin pitkälle. :)

Jos en ihan väärin muista, taustalla komeilee syyspäivän auringossa Marienkirche. Vaikuttava rakennus.

Päivänsäde Maijakin nautti selvästi kirmailusta ulkoilmassa. :D

Viehätyin edellämainitun rakennuksen moniin koristeisiin. Oli pakko katsoa sanakirjasta että kyseessä ovat gargoilit ihan kotimaisessa kielessäkin. Hulppean näköisiä hurjimuksia. Haluaisinpa nähdä nuo napakassa kesäsateessa harjoittamassa "ammattiaan".

Tämä koijari tosin näytti siltä että sillä on uusin oppimani saksan kielen sana, durchfall. Erittäin kuvaava sana kauniisti ilmaistuna vatsataudille. ;)

Tyttö varjoisen kujan kiehkuralla.

Tässä on se mitä jäi jäljelle vuokra-autostamme. Tai sitten mainos lentoasemalta.

Laadukkaita agilitykuvia löydätte seuraavasta Jukka Pätysen galleriasta
Oikeudet kuviin luonnollisestikin hänellä itsellään.

Olipahan ihan mieletön reissu. Niin paljon jäi tutkimatta että pitäisi vallan mennä uudelleen. Maijan saisin varmaan helposti mukaani siihen kuusikerroksiseen kirjakauppaan johon meinasimme juurtua pahemman kerran "ohikulkumatkalla".

Ensi vuonna agilityhuiput kohtaavat Ranskassa, jokohan pitäisi aloittaa kielikurssit? :)

3 kommenttia:

Krisse kirjoitti...

Nonni - nyt meni talojen väritkin oikein :).

Kiva stoori ja hyvät kuvat - et sä mun kuvia tarvi, kun pokkarillakin onnistuu noin hyvin.

Juu, kielikurssi pitäisi aloittaa sillä ainoalla: "Je t'aime"'lla voidaan joutua väärään paikkaan... =)

KaisaL kirjoitti...

Krisse, sulla on sentään asettelut kohdillaan ja horisontti suorassa toisin kuin allekirjoittaneella. Naureskelin itsekin että sitä "katukoiraa" lukuunottamatta mulla ei oo yhtään kuvaa koirista, joka on kisoihin nähden aika kosminen saavutus. Kyllä mä tuun ne sun kuvat kaappaamaan, ne on ihan omassa luokassaan (paitsi ne pari taidetuhrua). :D

- Tuija - kirjoitti...

Hyvät jutut ja kuvat ihan bueno =) ...ja aloita se ranskankielen kurssi, niin voit olla tulkkina ;D