Kuivaa heinää.

Kevätpäivät ovat sitten mukavia! Rontti hymyilee maireasti ottaessaan vastaan rapsutuksia lämpimässä auringonpaisteessa.

Ensimmäinen leskenlehtikin löydettiin ja sitä välittömästi nenällä törkittiin. (tai siis koirat, en minä). Ne kyllä tietävät tasan mistä napista painaa. Ensimmäinen krookus kun avaa kukkansa ja minä sitä tiirailen haltioituneena, se on satavarma että pikkuruisesta kukasta joku tassuineen rusikoitsee yli. Eivät nuo koirat agilityssa "targetille" osu, mutta jumankekka että tuokin leskenlehti otti rankaisua ilman erillistä ohjaamista!

Samaan aikaan Igor luonnollisestikin kenotti kylkiryppynä riippukeinussa. Kuninkaalliset tassut eivät nurmikkoon koske. :)

Ylväs pylväs. :)

Ego on hienopierujen kruunaamaton kuningas. Sekin istui mieluummin sermien päällä. (Kysykää Lasselta mitä toimistosermit tekevät puutarhassa?)

Vaan kävi se vanha tupajäärä ihan heinän päällekin maate. Tämä jos joku on varma kevään merkki. Ego on yli viiden metrin päässä ulko-ovesta, ja tämä sankarihan ei sitten tosiaankaan kylmään maahan pistä pitkäkseen. Vähän alkaa naama olla pappakoiralla tuommoinen heinänvärinen. :)

Viime juhannuksen tienoilla eli Rontin polviremontin aikaan en ollut ihan varma päästäänkö tähän asti enää. Päästiin, tuossa tuo vaarikoira taas istuu ja nostaa välillä nokkaa tuuleen kevään viestejä nuuhkien. Voi että miten mieltä lämmittää että saadaan pitää Rontti vielä luonamme. :)

Rontti etsi vielä paremman ja lämpimämmän paikan johon olin haravoinut kuivaa heinää. Tuolta "valtaistuimeltaan" se sitten seurasi pihan tapahtumia.

Sittemmin tosin joku hirttämätön pikkulurjus (etualalla) kävi teatraalisesti kuseksimassa tuohon "valtaistuimeen", vähän meni Rontiltakin fiilikset siinä istuskeluun. :D

Aasinsiltaa (tai polkua) pitkin kävellen pääsikin oivallisesti vastaanottamaan vielä lisää rapsutuksia. Taisi tehdä aika gutaa, talvikarva irtoaa mehevästi kun pesin koirat tuona päivänä.

Helmi hoiti talvikarvansa irrotuksen traditionaalisella tyylillä, kierimällä kuivassa heinässä ja näyttäen pieneltä paalilta noustessaan ylös.

Tuo näytti niin mukavalta että teki melkein mieli heittäytyä itsekin kihnuttamaan niskaansa. Helmihän ja Igor ovat karvanlaadultaan semmoisia, että tuntuu kuin niistä ei lähtisi ollenkaan karvaa. Rontista ja Sakosta pölähtää kausittain yhden harjaussession verran lintujen pesätarpeita, mutta Helmi ei kyllä suo luontokappaleille semmoista iloa. Sen turkki on myös porukan säänkestävin ja ihan eittämättä tihein.

Helmi löysi pallon. Sakon ilmeestä näkee että se aikoo vohkia tuon aarteen heti kun vaan joltakulta silmä välttää.

Tadaa!

Miksi, oi miksi koirani sinulla on noin valtavan suuri suu? (Ja miksi kuonosi päältä näyttää kasvavan pikkuruinen staffi??)

Suuni on valtavan suuri jotta voisin juosta täyttä faarttia ja maistaa pikkupinseriä kankusta, karvatupenrapinoiden uhallakin!

Ja kuonostani kasvoi pieni staffi koska Helmi oli löytänyt alarinteestä kalikan.

Onpa tavan ärhäkkään näköinen neiti, vaikka Helmi vaan syljeskelee tikkuja suustaan. :D

Huom. Pikkukoiraa ei vahingoitettu kuvausten aikana.

Helmin hupakkokorvat ja kevätfiilis.

Lisää todisteita siitä kuinka Helmin hurmaavat ruusukorvat muuttuvat talventörröttäjiksi innostuksen kasvaessa. Mitä ylempänä korvat ovat, sitä siistimpää on. Nyt alkaa siis olla fiilis aika kohdillaan. :D

Helmin vakiovarusteeksi on muodostunut myös pesäpallomailakieli. Emme ole tähän päivään mennessä pystyneet selittämään miten tuo kieli mahtuu tuohon kuonoon. :)

Joku joskus kysyi, miten kulkee viisi koiraa lenkillä. Tässä vastaus: Ensimmäisessä parissa edelläni kulkevat staffit vetovaljaissa ja joustoliinoissa (olen koittanut opettaa koirat olemaan vetämättä, pitävät vaan liinat "tunnolla"). Liinat tulevat pyörivään lenkkiin vyötäisilläni olevaan vetovyöhön, joten vaikka koirat vaihtavat paikkoja keskenään, liinat eivät kierry.


"Toisessa parissa" kulkee Sako rinnallani. Sako on toistaiseksi pannassa ja lyhyessä hihnassa koska tuppaa sekoittamaan pakan jos pääsee vapaammin tuonne muiden keskelle. Yksi vaihtoehto on myös hitsin pitkä vetoliina jolla Sakon saa kulkemaan koko porukan edellä, mutta sielläkin neiti tuppaa järjestämään äksöniä. Joten tällä mennään kunnes Sako hokaa ettei sen tarvitse paimentaa ja vahdata koko revohkaa, vaan eteenpäin päästään myös minun marssitahdillani. :)

Vikassa parissa selkäni takana tulevat kääpiöpinserit jotka ovat kuvassa surkeita sen takia että ollaan paikoillaan. Niin kauan kun karavaani kulkee, kaikki tuntuvat olevan varsin tyytyväisiä oloonsa. Pysähtely on persiistä.

Kyttäilemisiin!