keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Kesämuistoja

Nyt kun kesä on auttamatta ohi, on kiva laittaa muistoja menneestä suvesta. Vesi ei välttämättä ole kylmää ja tunkemassa sisään takinkauluksesta, se voi myös olla tyyntä ja aivan ihanaa melottavaa. Kuvassa menneen kesän hankintani kajakki jolla roiskin kuntoilu- ja mielenrauhamielessä pitkin Lohjanjärveä.
Koska kotoa ei poistuta muualle kuin kauppaan ja töihin ilman koiraa, oli mukanani alati innokas "Lohjan laulava laivakoira". Igor muutti ystävältäni meille "maalle" ja olikin tikkana ovella kun aloin kaivaa kelluntaliiviä esiin. Se onkin oikein passelin kokoinen seuralainen melontareissuilleni, joskin karvaystäväni ottikin usein tirsat paatin pohjalla ja antoi minun hoitaa sorsien hätistelyn ja fiilistelyn. Ensi kesäksi sille täytyy rakentaa kunnollinen peti keulaan. (keulaan jossa kuljetin salamatkustajana kajakkiin eksynyttä sisiliskoa kertaalleen, lienenkö koskaan melonut _yksin_?)
Tämän kesän mustaviinimarjasato oli oikein kohtuullinen, joskin ylläolevasta kuvasta näkyy, kenen suuhun siitä suurin osa meni. Tottahan toki Helmi alias Marjaskarhu opetti tavan Sakollekin ja ne yhdessä liiskasivat puskat imeskelläkseen makeat marjat ylimmistäkin oksista... Rontti keskittyi syömään vadelmia autotallin takaa ja Igor kanniskeli päänsä kokoisia kaneliomenia muristen raivoisasti jos muut lähestyivät. Myös muu lauma kunnostautui omenarintamalla, ja hyviä ne tänä kesänä olivatkin!
"Sako Salamahäntä" täytti elokuussa vuoden, tässä kuvia "synttärilenkiltä" jossa testattiin vähän vetovaljaita. Vielä kun neidiltä saisi pois sen "dobberipyörähdyksen" joka tuntuu olevan rotuominaisuus, aina välillä pitää kiepsahtaa ympäri ja tarkistaa 360 astetta ja ylös ja alas ja sitten vetonaru onkin taas kaulan/jalan/hännän ympärillä...
Tässä neidistä vähän sivuprofiilia, näyttäisi siitä pikku hiljaa koira tulevan, mokoma koikkalainen on muuttunut hurjasti jo noiden kuvien ottamisen jälkeen niinkuin raparallikuvista voi tarkkasilmäinen todetakin. (esim. jumalattomat kankkulihakset jotka on saatu vetämällä hana pohjassa ympäri pihaa Helmin kanssa... tulee mäkijuoksuharjoitus, väistöliikkeistä koordinaatiota... ja epäonnistumisista seuraa kipakka muistutus Helmin kulmahampaista kun sitä riittävästi on ärsyttänyt...)

Syksyn tullen keskitymme kilpavarusteluun säätä vastaan. On sadeloimea, goretex-takkia, heijastinta, vilkkua, otsalamppua ja jokasäänkenkää. Meitä ei mikään estä! Ja jos estää, kotona on aina lämmin takkatuli ottamassa kangistuneet kulkijat vastaan.

Tunnelmallista syksyä!

2 kommenttia:

Sanna-Kaisa kirjoitti...

Okei,jos teidän koirat syö marjoja ja omenoita,niin mieleeni tuli että tallikoiramme Herra Alf söi aikoinaan porkkanoita... :)

KaisaL kirjoitti...

Alfia muistellen oonkin ihmetellyt miten laumamme välillä vetää porkkanaa posket pulleina, ja välillä se vaan murustetaan pitkin lattiaa. Kyllähän tämä sakki syö kaikkea mahdollista oliiveista hillosilpulien ja omenoiden kautta ruusunmarjoihin jos vain mahdollisuus tarjotaan. Niin ja tietty ruohonjuuritasolta juuri niitä itsejään, ruohon juuria (ja sitä edellämainittua savea/mutaa). :D