Kesän kootut

Reissu Lontooseen oli erinomaisen onnistunut, sen kuvasatoa luvassa myöhemmin.

Puutarhassa on tehty useita eksperimenttejä. Edellisvuonna kerätyt siemenkodat tuottivat jälleen yllätyksiä. Keltaiset orvokit osoittautuivat osa myös keltavioleteiksi, ja ko. rehuja kasvaa joka puolella ilman idätystä ja istutustakin. Tänä vuonna kerätyt siemenkodat laitan kaikki samaan väristä riippumatta kun eivät nuo kasvit pelaa sääntöjen mukaan muutenkaan. ;) Ennen matkallelähtöä katselin erästä köynnöskasvin tainta joka oli erillisessä pienessä purkissaan aurinkoisella paikalla ja odotin että se pian kiipeäisi köynnöstukeen ja tekisi yli yhden nupunkin varteensa. Kotini palatessa yllätys oli aikamoinen. Kukka oli auennut, mutta eihän se kasvi köynnöstukeen kiivennyt, sekin oli orvokki. :D Muutenkin onnistuminen on vähän sattuman kauppaa. Varmat köynnöskrassinsiemenet olivat sittenkin pensaskrassia, eli sitä on nyt sitten tuossa verkkoaidan vieressä jonka kuvittelin peittäväni kukkivalla köynnösseinällä. Koristekurpitsat tekevät tänä vuonna näemmä saman kuin viime vuonna vaikka idätin ja kasvatin ne aurinkoisessa paikassa. Kyhäävät vähän jumalattomat lehdet, eivät kuki ennen syyskuuta ja satoa kerätään sitten marraskuun pikkupakkasilla...

Nurmikonleikkuu on totaalisesti pannassa, autotallin seinustalla olevassa hävitystä odottavassa hyllylevykasassa päiväänsä paistattelevat suuren suuret sisiliskot. Pihan puolella taas on purkamani lekaharkkogrilli, ja näissä raunioissa taas aurinkoa palvovat muutaman sentin mittaiset tämän kesän sisiliskolapsoset. Eli piha rehottaa ylärinteen osalta aivan totaalisesti.

Eilen karistin viimenään talviturkinkin pois, kylläpä olikin lämmintä vettä. Uintidebyyttinsä teki myös Sako joka on kerran käynyt Helmin seuralaisena rannassa. Nyt se painelee veteen ihan sukkana pallon perässä. Ainoa ongelmahan on ettei neiti osaa uida. :) Naama suikeana, korvat heiluen ja kroppa pystyasennossa mennään ja ilmeisesti järvihirviö on sitä mieltä että hillitön into korvaa puuttuvan tekniikan. Tästä minulla onkin käsivarsissa ja jaloissani komeita naarmuja todisteena kun seisahduin pyyhkimään vettä silmistäni ja tuo vedessä kulkeva silppuri roiski kohdalle ja suti jaloillaan pahaa-aavistamatonta uhriaan. Täytyy tehdä valjailla ja pitkällä liinalla uusi yritys josko koira hoksaisi että tässä(kin) tapauksessa homma toimii parhaiten eteen- ei ylöspäin.

Aloitin myös uuden kuntoiluharrastuksen, ja ostin "turistikajakin". Vakaakulkuinen mutta hidas ja kaikkea muuta kuin suuntavakaa. Sopii hyvin käyttäjänsäkin kuvaukseksi. :) Visioni leppeästä ja äänettömästä lipumisesta tyynellä selällä on vaihtunut tosielämän hetkiin joissa painelen reipasta siksakkia alukseni maksiminopeudella, vesi roiskuu syliin ja melanroipake kolisee ja ropisee pitkin kävelysillan levyisen kulkuvälineeni kylkiä. Harmittelin vähän kyseistä värkkiä ostaessani että jalat eivät saa meloessa kummoisesti treeniä. Vaan ei hätää, kun kannan olallani tuon kolmemetrisen ja 19-kiloisen rohjon rantaan ja takaisin tykötarpeineen niin johan tuntuu pohkeissakin, erityisesti paluumatka ylämäkeen sujuu varsinaisin tipuaskelin ja ihan taatusti mennään vähintään rasvanpolttosykkeellä.

Työporukan kanssa otettiin vuoden vedonlyönti persuuksiemme kaventamiseksi. Mittaamme käsivarren, rinnanympäryksen, vyötärön (joka allekirjoittaneella on noussut siihen tissien alle...), lantion- ja reidenympäryksen. Kokonaispituudesta prosentuaalisesti eniten pudottanut saa vuoden lopussa potin, ja puolen vuoden kohdalla johdossa olevalle kustannetaan kokovartalohieronta ja joku pieni lahja. Potti muodostuu siitä että mittaus "maksaa" vitosen kahdessa viikossa. Joka on johdossa kisassa ei maksa, ja vähiten tsempannut maksaa sitten kostoksi kympin. Osanottajia meitä on tässä neljä, kolme neljästä häpeäkseen hyvin samanmittaisia uumaltaan joten lähtöasetelma on vähintäänkin tasavertaisen karmaiseva. Potista tulee vuodessa kuitenkin ihan hyvä summa ja kun yhdistää pihin ja kilpailuviettisen ihmisen niin enpä uskoisi kenenkään ihan taistelutta luovuttavan.