Sako osoitti tänä aamuna poikkeuksellista lähimmäisenrakkautta, jonka arvelen sittenkin olevan vain kulissi kierolle suunnitelmalle. Pennulla on vielä aivan tolkuttoman pienet maitohampaat joilla ei suurta tuhoa vuotaluihin tee (muihin pehmeämpiin esineisiin tekee kyllä, mainittakoon esimerkkinä vaikkapa tuliterät kumisaappaat joista toinen pisteltiin seulaksi ennenkuin ehdin niitä kertaakaan käyttää...). Sako kuitenkin ehti nappaamaan vuotarenkulan suuhunsa, mutta hyvin pian se meni työntämään sitä Helmin kitaan. Helmi istui silmät ymmyrkäisenä tuolissa ja otti sitten luun vastaan. Sako sai Helmin paikan nojatuolista ja Helmi hyppäsi alas syömään luuta. Hetken päästä minulla vasta välähti että pentu pentele tekee tasan samaa kuin Ego kääpiöpinseri. Se pistää isommat jäystämään vuodat pehmeämmiksi ja sen jälkeen odottaa saavansa aarteen takaisin muokattuna. Pitää varmaan näyttää nassikalle koirakirjasta että siitä todella isona kasvaa suuri ja mahtava dobermanni eikä kittana ja katala kääpiöpinseri. Egon tapoihin kun kuuluu a) istua korppikotkana vahtimassa staffien luunsyöntiä ja pölliä salamannopeasti vuodanjämä kun niiden ote heltiää sekunniksikin. ja b) olenpa nähnyt sen työntävän oman vielä syömättömän luun Rontin etujalkojen väliin sen syömän luun viereen kuin kysyen "Sä saisit näin paljon isomman vaihtarina jos mä saan ton sun luun?". Ja tämä systeemi toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti