lauantai 18. heinäkuuta 2009

Kouvolan kesä 09

Tällä kertaa kyse ei ole ampumakilpailusta (KouMAS järjestää vuosittain otsikon nimiset kilpailut). Loman viimeisellä viikolla teimme syöksyn Kouvolaan vanhempieni "riemuksi". Okei, kutsuttiin meidät, mutta meno on aina vähän sen sorttista, ettemme kehtaa näyttäytyä paikalla ihan äkkiä uudelleen. ;)

Etualalla Sako koheltaa löytämänsä kaarnanpalan kanssa, taka-alalla Igor kihnuttaa kaulaansa nurmikosta löytämäänsä pahaan hajuun, joka viimeisimmän arvion mukaan on jonkinlainen sieni?

Tässä on tuhokaksikko. Jos jotain tuhoutuu tai vaan häviää, tässä ovat ensimmäiset epäillyt. Nimimerkillä pizzanpäällyste joka vaihtoi maisemaa, sankarit jäivät kiinni koska Sako herkkua härkkiessään kahisutti leivinpaperia, sekä Igor joka odotti putoavia täkyjä stepaten muovipussin päällä... (tämä siis kotona, Kouvolassa käydessä Igor kunnostautui kipuamalla keittiön pöydälle ja puhdistamalla kakkulautaset... se sentään ymmärsi että käymällä itse kakun kimppuun siltä olisi lähtenyt henkiriepu, sen verran hyvää manzikkatäyskäri oli ihmistenkin mielestä! Ensin väitin ettei Sako ottanut mitään, mutta kyllähän se peijooni suikkasi leikkuulaudan kautta ja pääsin avaamaan keskustelun äitini kanssa "Mikäs Sakolla on suussa?". Sako siinä mussutti korvat rusetilla ranskanleipää äitini selän takana, joka ei ollut huomannut mitään! :D)

Sakon kasvattaja oli toivonut hirttämättömästä lurjuksesta kuvia, joten tässäpä on nyt sitten oikealta...

... ja vasemmalta, eikä kunnollisia kumpikaan kuva. ;) Sako seisoi "kuvausassistentin" riemuksi ryhdikkäästi vain naapurin aitaa vasten, osan naapureista suureksi iloksi (Sako jakeli pusuja aidan yli naapurin tädille joka tuli koiria morjestamaan) ja osan kauhistukseksi (toinen naapuri oli varma että Sako söisi heidän pikkuvillakoiransa suihinsa jos sen taluttaisi aidan ohi...).

Ei Sakokaan kuumana päivänä koko aikaa koheltanut, Team B&T makasi persiit yhdessä "suuren tammen varjossa", kytistelivät molemmat omiin suuntiinsa. Nämä kaksi hoitavat vahtikoiran virkaa niin, että yleensä Ego alkaa huutaa "ilmahälytyshaukkua" ja ryntää vahtipaikaltaan sohvalta ulos haukkumaan ja Sako puolestaan virkaintoisena kaahaa sen yli sisään, koska ovellahan sitä vahditaan riippumatta siitä missä "uhka" on. Kynnyksellä nähtiin monta törmäystä...

Helmi oli pihalla vähän väliä "katollaan", se pitää aivan erityisesti leikatusta nurmikosta. Myös kotona se kulkee lähistöllä "niittoaikaan", ja hakee sitä mieluisinta paikkaa jossa kieriskellä.

Mitä korkeammalle Helmin ruusukorvat nousevat, sen hauskempaa/jännempää sillä on. Tässä on jo keskikokoinen riemu päällänsä. :)

Rontilla on vuosien ajan ollut lempipaikkansa pihalla, se istuu/seisoo/makaa/retkottaa selällään tuossa kivipolun alussa nurmikon puolella. Siitä ilmeisimmin pystyy kuikuilemaan suurinta osaa pihasta ja naapureista samanaikaisesti, vasen korva suuntautuneena ovelle josta voi kuulostella koska on hyvä hetki siirtyä keittiön puolelle pummaamaan. Rontti tuntui nauttivan tämän kertaisesta reissustamme erityisesti, aurinko lämmitti sen kolottavia niveliä ja papparainen oli erityisen virkeä ja hyväntuulinen. Lenkki uusissa maisemissa vetristi sitä entisestään. Alamme jo nähdä vaarissa "sitä vanhaa Ronttia" joka saadaan vielä kuntoutettua uuteen loistoon. :)

Tuo paikka auringossa on erittäin haluttu, Helmi on myös oivaltanut tuon kohteen strategisen merkityksen. Se menee ensin istumaan selkä kiinni Rontin rinnassa, ja retkahtaa sitten mieleiselleen paikalle. Tässä kuvassa tosin staffit yrittävät kertoa ettei heitä pieniä kukaan koskaan helli.

Tässä taas on kuvasarja kesän "kotiläksystämme". Sakon perusasento on alkanut hivuttautua eteenpäin, koska siinä on paljon helpompi ottaa katsekontaktia ja pummata almuja. Tässä hienovaraisesti ohjataan vasemmalla kädellä koiraa taakse, jossa se kierähtäisi sivulle istuma-asentoon. (Dobermannit rodunomaisesti tekevät kaiken kovaa ja korkealta, niin tässäkin tapauksessa. :D)

Kas näin, valmis! Huomioikaa koiran erittäin omahyväinen ilme, sillä on kivaa! (Taustalla Igor katselee touhuamme, on vakaasti sitä mieltä että auringonpistos vaivaa meitä molempia,ja vinohan tuo asentokin on kaikin puolin.)

Tässä kuvassa perinteeksi muodostuneet "korppuorgiat". Tällä ei tarkoiteta Ronttia, Egoa ja isääni, vaan traditionaalista neljänviljankorppujen jakoa, joka saa laumamme aivan sekaisin. Ne pitävät korpuista erityisesti, ja kuonot täristen odotetaan sitä omaapalaa ja välillä kokeillaan jo vähän viedä toisenkin nenän edestä. Isukilla vaan on hyvä tekniikka ja täkykäsi kulkee erinäisten maistelevien suiden ohi, mutta aukeaa vasta kuin vuorossa oleva kita on kohdalla. :) Tässä kuvassa Sako ja Ego ovat jo päässeet korpun makuun, staffit odottavat uutta kierrosta ja Igor siellä välissä on juuri aarrettaan vastaanottamassa.

Kiertueesemme saatiin (vihdoin!) ujutettua käynti tallilla katsomassa rakkahaisen lapsuudenystäväni Sannan poniotusta. Kuvassa piehtaroiva Jasmin olikin aivan valloittava pikkutammuskainen, joka mursi välittömästi jään väliltämme käyttäytymällä mitä kauneimmin ja hirnumalla ystävällisesti palatessani autolta kameran kanssa tekemään uutta tuttavuutta neidin kanssa. Tuo pieni kaunis tamma vei auttamattomasti palan sydämestäni. :)

Jasmin on laitumella yhdessä Violan kanssa, jota alkoi sen verran ottaa pattiin tuo yltiöpäisen siirappinen kaverille lepertely...

... että se päätti napata Sannaa paidasta. Ja johan syntyi kerrasta toimintaa! ;)

Lasse (joka urheasti kuunteli kolme tuntia tauotonta akkojen kälätystä taloista ja koirista ja poneista ja lapsista ja maalla asumisesta ja väreistä ja ihmisistä joita hän ei ole koskaan nähnyt ja...) väitti ettei niin syty ponipalleroista, mutta kyllähän Jasmin väkisinkin nostatti hymyn huulille kopistelemalla lähelle ja ryhtyessään tekemään itseään tykö pikkuisella turvallaan. Varsinainen häplähuuli tuo neiti onkin, kaikkea piti hypistellä ja hyvä ettei maistaa. :) Tallikeikka oli kaikkineen niin ihana muistoineen lapsuudestamme jonka Sannan kanssa vietimme hevosten keskellä (ja kanien, ja kissojen ja koirien ja lampaiden...) . Sanna nauroi että mihkäs me ponitytöt muututtaisiin, vaikka ulkoisesti näytetäänkin jo "kasvaneen ulos" koko hommasta.

On niin mukavaa että voimme toteuttaa nuoruuden haaveitamme (lauma koiria, lauma poneja) aikuisella iällä. :) Emmepä arvanneet että tämä näin vahvasti "meni veriin" tämä maalaislapsuus. :D

4 kommenttia:

Sanna Suursalmi kirjoitti...

van ihania kuvia!!!Ja voi mitä muistoja...<3

KaisaL kirjoitti...

Että oli kivaa! Mulle jäi kyllä edelleenkin ponintuoksuvaje mun nenään, seuraavan kerran otetaan harjat mukaan ja rahnutetaan niin ettei poniin jää karvan karvaa! :) (lupaan käyttää vain pehmeeää dandya, siitä Mammakin eniten tykkäsi)

Sanna Suursalmi kirjoitti...

höh,me unohdettiin kokonaan harjata!!Oisit vaan sanonut,niin oltais haettu harjat tallista ja kahnutettu meneen!!Oi voi,pöllö mie...

KaisaL kirjoitti...

Kyllä myö ehditään rahnuttaa poniloita, ps. luin hyvästä paarmanhäätöaineesta, etsin sen annostusohjeen vielä. Ei hermostuta ponielukkaa niin paljoa.